Paluu arkeen

Olipas kiva loma :D

Loppuloma sujui mukavasti kaason piristävässä seurassa. Lauantaina käytiin hankkimassa askartelutarpeita sunnuntain urakkaa eli kutsukortteja varten. Askartelutarvikkeet ovat kyllä kalliita, huh. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvät tarvikkeet ovat avain onnistuneeseen lopputulokseen ja säästävät hermoja. Itse olisin varmaan alkanut ähräämään Erikeeperin kanssa ja joutunut tekemään homman moneen kertaan. Nyt minulla oli asiantuntija mukana, joten liimaaminen tapahtui läpinäkyvällä kaksipuolisella teipillä ja jonkinlaisilla valmiilla liimatäplillä. Itse askartelu kesti alle kaksi tuntia ja lopputulos oli oikein hyvä :) Laitan kuvia kunhan kortit on postitettu eli kylläkin vasta toukokuussa.

Tänään oli sitten paluu arkeen eli töihin. Samalla on tarkoitus hieman remontoida ruokailua, koska lomalla herkuttelu sai vanhan vaivan, närästyksen, jälleen pahenemaan. Nyt olisi siis tarkoitus korjata tuo asia, eikä muutaman kilon painonpudotuskaan pahaa tekisi, vaikka en ylipainoa olekkaan kerännyt. Eniten toivoisin kuitenkin entistä enemmän kiinteyttä ylävartaloon, että morsiuspuku näyttäisi päälläni mahdollisimman hyvältä.

Nyt täytyy alkaa valmistautua sh'bam tunnille, joka muuten on tosi mukavaa, vaikka en yleensä erityisemmin tanssillisista tunneista pidäkkään.

Lomailua

Keskiviikkona kävin toisen kerran HUSin fysioterapeutilla. Käynti oli kyllä yhtä turha kuin edelliselläkin kerralla. En oikein tiedä, mikä tarkoitus noilla käynneillä on, mutta itselleni ne eivät ole antaneet kyllä yhtään mitään. Fysioterapeutti on ainoastaan käynyt läpi tietoa selkärankareumasta ja testannut lihasvoimaani. Kaiken mitä olen noilla käynneillä kuullut, olen tiennyt jo ennestään ja lihaskuntomittauksistakaan en tunne tällä hetkellä olevan erityistä hyötyä. Keskiviikkona yritin valittaa jalkapohjan kireita lihaksi, kun ajattelin että josko vaikka saisin niihin jonkinlaista hoitoa, mutta terapeutti vaan totesi, että seuraillaan jalkoja, kun askellus vaikuttaa ihan hyvältä. Myöskään pohjallislähetettä en saanut tuosta samaisesta syystä. No hyvähän se tietysti on, että askellus on hyvä eikä pohjallisia tarvitse, säästyvätpähän myöhemmäksi jos tarvetta ilmenee.

Sen verran jalat ja muukin kroppa on ollut hyvässä kunnossa, että olemme käyneet kahteen otteeseen loman aikana J:n kanssa pelaamassa sulkapalloa. Melko onnetonta minun pelaamiseni on, mutta ihan mukavaa yhdessäoloahan tuo sulkapallon pelailu on. Muutenkin liikuntainto on ollut tällä viikolla kohdallaan. Eilen kävinkin heti aamusta salilla tekemässä viikon toisen treenin, joka kulki tosi hyvin. Voi kun aina voisi käydä urheilemassa heti aamusta, kun on hyvin virtaa. Työaikani ovat kuitenkin sellaisia, että harjoittelu pitäisi aloittaa aamulla ennen viittä, joten aamupäivätreenit saavat odottaa kesäkuuhun, jolloin alkaa kesäloma.

Keskiviikkona piipahdimme fysioterapian jälkeen Itäkeskuksessa vierailulla olleiden kavereiden kanssa. Itäkeskuksen Haloselta löysin etsimäni hääkengät, jotka ovat mielestäni kauniit, eikä hintakaan päätä huimannut (55e) :) Onneksi kyseistä mallia oli vielä jäljellä yksi pari kokoa 35. Vein itse asiassa koko valkoisten satiinikenkien hyllystä viimeisen kokoa 35 olevan parin. Suosittelen kyllä kaikille valkoisia satiinikenkiä etsivälle Halosella piipahtamista. Tässä vielä muutama kuva kaunokaisistani.

Loman aloitus

Varsinainen loma alkoi perjantaina, kun suuntasimme J:n ja ystäväpariskunnan kanssa Tallinnaan. Onnistuimme saamaan yöpaikaksemme J:n ammatiliiton asunnon aivan Virukeskuksen lähellä, josta oli sitten helppo käydä vanhassakaupungissa kiertelemässä. Lauantaiaamuna suunnistimmekin Radisson bluen ihanan aamupalan jälkeen kaupunkikierrokselle, josta näpsin muutaman turistikuvan. Kuvailu jäi kuitenkin melko vähäiseksi, koska matkaseurani ei ollut kovin innokasta seisoskelemaan paikoillaan joka kymmenen metrin välein odottamassa, jotta saisin kaikki kuvaukselliset kohteet ikuistettua. Näin ollen päätin keskittyä vanhankaupungin tunnelman kokemiseen ja itseni pystyssä pitämiseen sohjoisilla ja liukkailla kaduilla.

 

 Matkan yhtenä tavoitteena oli löytää minulle hääkengät, mutta valitettavasti kengät jäi saamatta. Olin listannut jo kotona useampia liikkeitä, joista Rainbown kenkiä piti löytyä, mutta valitettavasti löysimme vain yhden kyseisistä paikoista. Muut olivat joko muuttaneet tai sen verran kaukana, että emme viitsineet niitä lähteä etsimään, kun huomasimme että lähteenä käyttämieni nettisivujen tiedot olivat hieman vanhentuneita.  Yksiä ihania Rainbown avokkaita pääsin kuitenkin sovittamaan, mutta kuten yleensä avokkaiden kanssa, myös nuo kyseiset kaunottaret olivat minulle kannasta niin leveät etteivät pysyneet jalassa. Luovutettuamme kenkien metsästyksen suhteen, keskityimme toistemme hyvästä seurasta ja Tallinan tarjoamista herkuista nauttimiseen :)

Reissu oli kaikin puolin onnistunut, se sai loman mukavasti alkuun ja piristi hieman maassa ollutta mieltäni. Varpaatkin olivat koko reissun melko hyvänä, vaikka hieman pelkäsin kuinka ne kestävät kaupungilla kävelyn. Itse asiassa varpaat eivät vaivanneet lainkaan, mutta pitkään jatkunut huono kävely oli saanut jalkapohjan lihakset melkoiseen jumiin, joka hieman vaikeutti kävelyä. Onneksi jumituskin on helpottamaan päin. Sen sijaan reissun jälkeen alaselkä on alkanut vaivaamaan. Selkä siis selvästi ärtyy runsaasta paikoillaan istumisesta ja tietysti vieraasta sängystä. Viime yön  sai onneksi taas nukkua omalla ihanalla futonilla, joka on tehnyt todella hyvää selälleni.


Eilen piipahdin vielä reissusta kotiutumisen jälkeen Helsingin reumayhdistyksen nuorten aikuisten ryhmässä. Oli mukava tavata muita samanlaisessa tilanteessa olevia ihmisiä ja kuulla toisten kokemuksia sairauden hoidosta. Sainpa hieman neuvojakin liittyen sopeutumisvalmennuskuntoutukseen hakeutumiseen. Sitä täytyykin alkaa selvittelemään, kunhan menen töihin ensi viikolla.

Tämä viikko kuitenkin lomaillaan. Tosin joka päivälle alkaa jo olla jotain tekemistä, mutta mukavaa sellaista :)

Piikkipäivä

Tänään oli sitten piikkipäivä. Löydettyäni vihdoin Meilahden päiväsairaalaan, jossa reumapotilaiden piikitys tapahtuu, olin aivan kauhusta kankeana. En uskonut, että minua voisi jännittää yksi piikki niin paljon, kuin se jännitti. Onneksi lääkäri oli aikataulussa, enkä joutunut odottelemaan kovin pitkään. Toinen onni oli se, että vastassa oli mukava nuori nainen, joka oli ilmeisesti erikoistumassa reumalääkäriksi. Onneksi lääkärin otteet tuntuivat jo melko varmoilta, joten en varmaankaan ollut hänen ensimmäisiä piikityspotilaitaan. Ensin lääkäri tutki molemmat jalkani käsin tunnustelemalla, jonka jälkeen hän katsoi vielä ultraäänilaitteella. Vasen jalka oli ihan kunnossa, kuten oletinkin, mutta oikeassa jalassa oli nestettä jokaisen varpaan nivelessä. Itse en ole edes huomannut, että muut varpaat kuin isovarvas olisivat kipeät, mutta ilmeisesti niissäkin oli ihan kunnon tulehdus. Näin ollen lääkäri päätti vanhemman kollegan siunauksella, että jalkaan laitetaan yhden piikin sijasta kaksi. Onneksi toimenpide oli nopea, eikä sattunut kovinkaan paljoa. Koska piikitetyn jalan täytyy saada levätä vähintää vuorokausi, määräsi lääkäri minut taksilla kotiin ja huomiseksi sairaslomalle, joten niin ollen aloitankin talvilomailun jo nyt. Taksimatkailusta muuten sen verran, että ei kannata uskoa hoitajaa, joka sanoo, että taksimatka täytyy ensin maksaa kokonaan ja hakea sitten korvausta Kelalta. Taksikuski voi nimittäin antaa kelakorvauksen suoraan matkan hinnasta. Tätähän minä en tietystikkään tiennyt ennen kuin oli liian myöhäistä...

Nyt kun loma on alkanut, täytyy todeta, että olen kyllä todella loman tarpeessa. Olen ollut jotenkin alavireinen koko talven ja joulun jälkeen vire on laskenut entisestään. Enkä nyt tarkoita rakasta lauluharrastustani vaan ihan tätä yleistä olotilaa. En tiedä, johtuuko väsynyt ja vetämätön oloni tästä sairaudesta vai Salazopyrinistä, joka voi haittavaikutusluettelon mukaan aiheuttaa kaiken muun lisäksi myös masennusta. Jospa kokonaisen viikon lomailu yhdessä J:n kanssa piristäisi. Toivottavasti vaan jalka on huomenna sen verran kunnossa, että saan könkättyä Tallinnanlaivaan ja laivasta majapaikkaan.

Aiheeseen Salazopyrin päästyäni, täytyy vielä kertoa se, että lääkärin mukaan lääkkeen voi ottaa neljä kertaa päivässä, kuten olen tehnytkin, hyvä näin!

Päänsärkyä...

Tällä viikolla ei kestä olla piikkikammoinen. Maanantaina otettiin Salazopyrinin turvakokeet ja tänään otettiin vielä niiden kaveriksi kilpirauhaskokeet. Turvakokeiden tulokset sain jo eilen ja kaikki oli edelleen kunnossa. Jostakin syystä tulehdusarvot tuntuvat nyt koko ajan vähän olevan noususuunnassa, mutta jospa huominen kortisonipiikki rauhottaisi tilannetta. Piikitysjälkiä siis lötyy. Salille mennessä tuli mieleen, että mitäköhän ihmiset ajattelevat piikitetyistä kyynärtaipeistani...

Iltapäivällä töistä tullessa alkoi hiipiä päänsärky, joka on onneksi minulle melko harvinaista. Mietin jo hetken, että jätän liikunnan tältä päivältä väliin, mutta loppuviikon mennessä kortisonipiikin jälkeen jalkaa lepuuttaessa ja Tallinnassa, päätin raahautua salille. Valitsin kuitenkin tunniksi hot venyttelyn, joka osoittautuikin oikein hyväksi valinnaksi. Hieman varvas vaivasi alun aurinkotervehdyksissä, mutta muuten tunti meni oikein mukavasti ja tunnin jälkeen päänsärkykin oli hieman hellittänyt.

Tänään taas on mietitty häitäkin, lähinnä budjetin osalta. Budjetti tuntuu aina hieman elävän, samoin kuukausittainen säästötahti. Iloinen yllätys tämän päivän laskelmissa oli se, että loppukuukausina ei tarvitsekkaan säästää ihan niin paljon kuin olin kuvitellut, sen verran olimme saaneet säästötiliä kartutettua kaikenlaisten muuttomenojen ohessakin :) Koko ajan ajatuksena on ollut, että pyrimme pitämään budjetin kohtuullisena ja keskittymään meille tärkeisiin asioihin eli minun pukuun, ruokaan ja hyvään bändiin. Kaikki muu sitten onkin vähemmän tärkeää, joten esimerkiksi koristeluihin emme aio käyttää kovinkaan suuria summia.

Tulipas hieman aiheesta toiseen poukkoilevaa tekstiä, mutta laitan sen tämän sumuisen pään syyksi :)

Aerobisen kunnon kohotusta

Tänään se viimeistään alkaa, nimittäin aerobisen kunnon hilaaminen takaisin sille oikealle tasolle, mihin se kuuluu. Sekä pari viikkoa sitten kuntopyörällä salilla tehty kuntotesti, että Polarin sykemittarilla tekemäni testi kertoivat, että kuntoni on keskitasoa alhaisempi. Tuo on tietysti harmi, koska olin viimeksi tehdyissä mittauksissa, joista on noin vuosi aikaa, vielä keskivertoa paremmalla puolella. Tämän perusteella voin todeta, että valitettavasti tunnin päivittäinen työmatkakävely ja satunnainen lenkkeily eivät pidä kuntoa yllä.

No mitä sitten aion tehdä? Ihan ensiksi annoin Polarin laatia nykyistä kuntoani kohottavan ohjelman. Tulokseksi sain, että minun tulisi liikkua kolme kertaa viikossa. Liikuntakertojen pituudeksi laite suositteli 40min, 50min ja 1h 30min. Tuo ohjelma on melko lähellä sitä, mitä Lady trainer salilla nopeasti hahmotteli asiasta keskusteltuamme kuntotestin jälkeen. Tietenkään en aio unohtaa myöskään salitreeniä, joita olisi tarkoitus tehdä kaksi viikossa.

Sitten ei kun suunnitelmaa toteuttamaan eli Sh'bam-tunnille mars!

Reipas sunnuntai

Eilisen löhöilypäivän jälkeen oli ihana herätä pirteänä tähän aamuun. Heti aamupalan jälkeen lähdimmekin testaamaan J:n uusia luistimia eli reippailimme Kaisaniemen kentälle, jossa liitelimme jäällä hetken aikaa.

Suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen suuntasimme Silk clubin brunssille, jonne olimme ostaneet diilin jo ennen joulua. Ruoka oli perushyvää ja vatsa tuli täyteen. Ei ole kuitenkaan edelleenkään Fazerin voittanutta :) Ruoan jälkeen suuntasimme vielä elokuviin katsomaan Vuosaaren. Elokuva oli odotusteni mukaisesti melko synkkä ja ajatuksia herättävä.

Hääsuunnitelmatkin ovat tässä viikonlopun aikana taas hieman selkiytyneet. Lähetin kaasolle viikolla kuvia korteista, jotka miellyttivät minua. Noiden kuvien pohjalta kaaso oli sitten ideoinut enemmän häiden kutsukorteiksi sopivamman version. Myöskin häille vihdoin keksimääni teemaan sopivat kukka-asetelmat ovat kuulemma hahmottuneet kukista vastaavan veljen tyttöystävän päässä. Ihanaa, kun on ihmisiä joiden makuun ja taitoihin voi luottaa, eikä tarvitse kaikkea suunnitella ja miettiä yksin tai sulhon kanssa. Kaiken huipennukseksi pukuuni sopivat kengät taisivat löytyä Stockmannin hääpalvelussa pyörähtäessäni :D Kengät olivat jopa niin hyvän tuntuiset, että edes tällä hetkellä melkoisen huonossa kunnossa oleva isovarvas ei tuntunut niissä ihan kamalan pahalta ja tietysti olivat myös todella kauniit.

Huomenna sitten taas aamulla reippaana labraan Salazopyrinin turvakokeisiin. Toivottavasti edelleen kaikki arvot ovat kohdillaan. Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

Muutama otos

Viikonlopun viettoa

Starttasin tämän viikonlopun eilen kuntosalilla. Yläselkäliikkeet, joita on uudessa ohjelmassani huimat kolme erilaista, tekivät kyllä tiukkaa vaikka hieman pienentelin painoja. No jospa jo ensi kesänä olisi jotain pientä tulosta saavutettu ja selkä näyttäisi hyvältä upean korsetin kanssa alttarille astellessa :)

Eilisilta jatkui Rymy-Eetun pippuripihvillä, joka oli kyllä tosi herkullista. Koska Rymy-Eetun rymymeininki ei iskenyt eiliseen mielentilaani, jatkoimme pihvien jälkeen matkaa Bakersin Tempo-baariin, joka sopii kaikkiin mielentiloihin. Tykkään Temposta tosi paljon! Paikka on ihanasti sisustettu ja henkilökunta on mukavaa. Lisäksi Tempossa soi hyvää musiikkia, mutta sen verran hiljaisella, että jutellessa ei tarvitse huutaa. Vietimmekin loppuillan ihan kaksistaa tulevan aviomieheni J:n kanssa Tempossa viinilasillisten äärellä maailmaa parantaen.

Ilta oli siis hauska, mutta tämä aamu ei :( Taisi tulla juotua se kuuluisa yksi liikaa... Tämä päivä on siis kulunut sohvalla lojuen ja telkkaria katsellen. Onneksi tällaisia päiviä on nykyään ehkä kerran puolessa vuodessa, jos sitäkään!

Pitäisi vissiin uskoa...

Tänään minä taas yritin, nimittäin ottaa aamulla kaksi Salazopyriniä kerrallaan. No menihän ne alas ja aamupäivä meni ihan hyvin, mutta iltapäivällä alkoi hiipiä jo tutuksi tullut huonovointisuus. Pitäisi varmaan uskoa, että kaksi tablettia on tällaiselle pienelle naiselle liikaa kerrallaan otettavaksi ja pysytellä tutussa 4x1 tabletti päivässä annostuksessa. Juttelin asiasta apteekin neidin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että tuon ei pitäisi vaikuttaa lääkkeen tehoon, mutta täytyy vielä ensi viikolla piikityksen ohessa kysäistä reumalääkärin mielipidettä. Luulisihan tuota kyllä, että on parempi ottaa neljä tablettia päivässä useaan kertaan jaettuna kuin joutua pienentämään annostusta.

Liekö johtunut noista lääkkeistä vai ihan vaan hektisemmästä työpäivästä, että nukuin koko kotimatkan junassa. Tarkoituksena oli lähteä heti kotiin tultua reippaana salille, kun eilinen salipäivä jäi iltatöiden vuoksi väliin, mutta taidan kuitenkin vaihtaa suunnitelmaa ja lähteä salille vasta myöhemmin. Illalla olisi joogatunti, jota voisin mennä kokeilemaan. Kokeilen joogaa säännöllisin väliajoin ja olen jokaisen kokeilun jälkeen joutunut toteamaan, että se ei ole minun lajini. En kuitenkaan anna vieläkään periksi, vaan teen taas samanlaisen kokeilun. Eihän sitä tiedä, jos jossain vaiheessa vihdoin löydän sisäisen joogaajani :)

Piikkiä kohti

Tänään taas tarkenin pitkästä aikaa ottaa muutaman hipstamatic-otoksen. Työmatkalla Kaisaniemen puiston halki oli niin kaunista, että junastamyöhästymisen uhallakin pysähdyin hetkeksi kuvaamaan. Olen aina pitänyt lehdettömiä puita erityisen kuvauksellisina ja niitähän nytkin tuli ikuistettua. Kuten yleensäkkin hipstamaticilla, kuvista tuli kauniita, vaikka itse sanonkin :)

Tänään sain vihdoin varattua ajan varpaan piikitykseen. Olen hieman yrittänyt vitkutella sitä useammastakin syystä. Ensinnäkin pyrin välttämään poissaoloja töistä sairauteni vuoksi, vaikka välillä se tietysti on välttämätöntä ja toisekseen siksi, että piikki varpaasen ei tunnu ihan kamalan houkuttelevalta ajatukselta. Onneksi piikitysaikoja sattui löytymään torstaille, joka minulla on aina lyhyt päivä töissä, joten en joudu sen vuoksi ottamaan vapaata. Toisekseen, on minulle ennenkin kortisonipiikkejä annettu sekä jalkapöytiin, että niskaan, joten enköhän minä tälläkin kertaa selviydy, vaikka se ei niin miellyttävää olisikaan.

Vaikka piikitys ei ihan hirveän suurta innostusta aiheuta niin siitä huolimatta tietysti odotan, että vihdoin saisin tuon monta kuukautta vaivanneen varpaan rauhoittumaan ja voisin sen myötä harrastaa liikuntaa viimeaikaista monipuolisemmin. Viime aikoina varvas on estänyt kaiken tärähdyksiä aiheuttavan liikunnan sekä aiemman lempilajini sisäpyöräilyn. Odotan jo innolla, että pääsisin polkemaan kunnolla hien pintaan, ilman että joudun ajattelemaan kipua. 

Tänään en kuitenkaan pääse salille, vaan paiskin töitä ainakin seitsemään saakka. Onneksi välissä on parin tunnin huili, muuten voisi käydä luokanopettajan työpäiviin tottuneelle rankaksi :)

Herkuttelua

Tänään on ollut varsinainen herkuttelupäivä! Aloitimme päivän Senaatin hiilen brunssilla, jolla sain itseni pahimpaan ähkyyn pitkiin aikoihin. Brunssiin kuului buffetpöytä ja valinnainen lämmin annos. Valitsin annokseksi Eggs benedict, joka oli kyllä herkullinen. Myös buffetin antimet olivat hyviä. Sen sijaan henkilökunta oli välillä hieman "pihalla", mutta laitetaan se paikan uutuuden piikkiin. Hyvää oli, mutta kyllä Fazerin brunssi on edelleen ykkönen.

Kaupan ja kansalaisvelvollisuuden suorittamisen jälkeen innostuin vielä leipomaan Runebergintorttuja, joista niistäkin tuli kyllä herkullisia, vaikka itse sanonkin :)

Kohta saa alkaa jännittämään, kenet Suomi saa uudeksi presidentikseen.

Liikuntaa

Liikuntaharrastukseni on ollut viime keväästä saakka hieman huonolla tolalla. Osittain asia on johtunut motivaatiopulasta, osittain kivuista ja osittain muutosta, jonka myötä tietysti täytyi etsiä uudet liikuntapaikat.

Loppukesästä kävinkin tutustumassa Hakaniemen salitarjontaan, mutta en tuolloin löytänyt sellaista paikkaa, joka olisi tuntunut omalta. Niin ollen päätin jättää kuntosalit hetkeksi ja keskittyä jo pitkään mielessäni olleeseen tankotanssiin. Laji tuntuikin heti alusta asti tosi mukavalta, kunnes sekä varpaat että solisluun seutu alkoivat oireilla. Noiden vaivojen vuoksi jouduin jättämään tankoilun vähemmälle.

Alkuvuodesta alkoi sitten tulla suoranainen kaipuu kuntosalille ja löysinkin Hakaniemestä Lady linen, joka oli jäänyt täysin huomaamatta kesällä salitarjontaa tutkiessani. Heti ensimmäisellä kerralla Lady linellä vieraillessani tuli sellainen olo, että olen löytänyt oman paikkani. Eilen sain sitten uuden kaksijakoisen kuntosaliohjelmani toisenkin päivän ohjeet kokonaisuudessaan ja todellinen harjoittelu voi alkaa, jee! Tosin tietysti joudun muistamaan reumani ja hillitsemään intoani etten heti saa itseäni kipeäksi. Onneksi selkärankareumassa täytyy harrastaa liikuntaa mahdollisimman paljon, joten on siinäkin yksi lisäsyy kammeta itsensä sohvalta salille :)

Tällainen aamu tänään...

Tämä aamu ei ole lähtenyt kovin hohdokkaasti liikkeelle... Yöllä varvasta pakotti ja aamulla kävely teki kipeää. Sain kuitenkin tsempattua itseni kävelemään asemalle, vaikka muut vaihtoehdot tuntuivat harvinaisen houkuttelevilta. Tähän saakka kaikki oli kuitenkin pientä siihen verrattuna, mitä VR oli aamulleni varannut. Ensialkuun juna pääsi lähtemään 20 minuuttia myöhässä. Seuraava ongelma ilmeni jo Oulunkylän kohdalla, jossa kuljettaja kuulutti jäätyneistä vaihteista. Puolisen tuntia vaihteiden puhdistusta odoteltuamme, kuljettaja ilmoitti, että joudumme peruuttamaan takaisin Helsinkiin. Saa nähdä, missä vaiheessa ehdin töihin... Eli seikkailu jatkuu.

Lääkkeet!

Reumadiagnoosin saatuani sain tietysti vaivaani lääkkeitä. Koska tulehduskipulääkkeet eivät tee minulle hyvää, kuten jo aiemmassa tekstissä totesin, sain suoraan antireumaattisen lääkkeen Salazopyrinin. Olen läheltä seurannut, kuinka kyseinen lääke saattaa saada ihmiset sekoamaan täydellisesti, niin veriarvoiltaan kuin käytökseltään, joten olin "hieman" peloissani asian suhteen.

Lääkkeen aloitus sujui kuitenkin hyvin, samoin ensimmäinen annostuksen lisäys. Toinen annostuksen lisäys ei sitten mennytkään ihan ongelmitta. Ensin kadotin totaalisesti ruokahaluni ja sitä seurasi niin huono olo ja heikotus, että pari iltaa meni sohvan omana. Onneksi annostuksen pienennys palautti ruokahaluni ja olokin koheni. Nyt olisi sitten vaan edessä uusi yritys, koska varpaat ovat taas melkoisen kipeät :( Suurin helpotus on kuitenkin se, että ainakin tähän asti veriarvot ovat pysyneet kunnossa.

Lääkityksen lisäksi on onneksi ollut iloisempaakin pohdittavaa, nimittäin kovaa vauhtia lähestyvät häät. Kaaso on tulossa muutaman viikon päästä kyläilemään ja silloin olisi tarkoitus ainakin aloittaa kutsukorttien askartelu. En vaan meinaa millään saada kiinni siitä, millaiset niistä haluaisin. Toinen asia jota olen pohdiskellut, on hääpaikan koristelu. Haluaisin jotain yksinkertaista ja tyylikästä, joka ei vaadi kamalan paljon vaivaa. Eilisen selailinkin niin ahkerasti netistä kaikenlaisia hääsivuja, että kahdeksan aikaan oli pakko lopettaa, koska alkoi näyttää sumuiselta. Se on kuitenkin selvä, että vaaleanpunaista täytyy olla :)