Eilen sain turvakokeiden tulokset, jotka otatin samalla, kun kävin otattamassa verikokeet reumapolin käyntiä varten. Tulokset olivat edelleen pysyneet viitearvojen sisällä, lukuunottamatta hemoglobinia, joka oli laskenut entisestään. En tiedä, onko tuo nyt vaan reumasta johtuvaa laskua vai vaikuttaako siihen punaisen lihan syönnin vähentäminen.
Iltapäivällä suunnistin Vega-talolle fysioterapeutin tarkastukseen. Fysioterapeutti tutki taas liikkuvuutta ja lihasvoimaa. Molemmissa oli tapahtunut selkeää kohennusta, josta voi päätellä, että Salazopyrinin ja liikunnan lisäämisen yhdistelmä on toiminut :D
Hyvistä tuloksista innostuneena kävin vielä illalla tekemässä hyvän salitreenin, joskin tein jalat hieman kevyemmin fysioterapeutilla tehdyn kyykkymaratonin vuoksi. Salilla ollessani mietin, että ensimmäistä kertaa salitreenaamiseni historiassa pystyn tekemään nousujohteista treeniä eli pystyn nostamaan painojen määrää ilman, että joku paikka ärtyy. Aiemmin jouduin aina himmailemaan painojen kanssa, joten treenaaminen on aina jäänyt junnaamaan paikoilleen. Nytkin joudun tietysti olemaan varovainen painonlisäysten kanssa, mutta pystyn sitä kuitenkin pikkuhiljaa tekemään. Ensi kuussa olisi tarkoitus teettää uusi saliohjelma, jotta sitäkin kautta saisi uusia haasteita.
Mukavaa alkavaa viikonloppua!
perjantai 27. huhtikuuta 2012
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Liikunnan riemua
Eilen päätin uskaltautua kokeilemaan lähes kahden tunnin liikuntahetkeä. Ensin kävin salilla tekemässä selkä- ja hauistreenin, jonka jälkeen menin 45 minuutin spinningtunnille. Spinningtunnilla huomasin aerobisen kuntoni rappiotilan hyvin nopeasti. Aktiivisimpina spinningaikoinani jaksoin polkea ongelmitta tunnin ja sain vielä pidettyä sykkeen kurissa, mutta nyt syke nousi melko korkealle jo alkulämmittelyn aikana ja työosuuksilla sydän pumppasi ihan vimmatusti. Huonosta kunnosta huolimatta iloinen yllätys oli se, että päkiä alkoi muistutella itsestään vasta ihan tunnin lopussa, eikä silloinkaan pahasti, joten uskallan varmaan ottaa pyöräilytunnin ohjelmaani kerran viikossa :)
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Touhua riittää...
Viikonloppuna saatiin tehtyä hääkutsut loppuun ja vietyä ne postilaatikkoon eli ehkä jo tänään sukulaisten ja ystävien postilaatikkoon tipahtaa vaaleanpunainen kirjekuori :) Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että häät ovat ihan kohta, kolmen kuukauden päästä juhlat on jo juhlittu. Sääkin alkaa jo hieman vaikuttaa siltä, että kesä on kohta täällä. Sunnuntaina pääsimme ajelemaan jo katto auki ihanassa auringonpaisteessa ja teimme parvekkeen kevätsiivouksen, jonka jälkeen grillasimme kesän ensimmäiset makkarat.
Maanantaillekkin riitti touhua. Aamulla sain varattua päivystysajan hammaslääkäriin viisaudenhampaan vuoksi. Töistä siis pikaisen mäkkäriaterian jälkeen Tilkan hammasklinikalle, jossa pääsin eroon vaivanneesta hampaasta. Sieltä sitten pyöräilin suoraan Reumayhdistyksen toimistolle Kotkankadulle, jossa oli Nuorten aikuisten ryhmän tapaaminen. Oli taas mukava vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia ja lupauduinpa ottamaan hieman aktiivisemman roolin ryhmän toiminnan suhteen. Siinäpä se maanantai sitten olikin, ei muuta kuin kotiin iltapalalle ja suihkun kautta nukkumaan.
Tässäpä vielä yksi otos tältä aamulta :)
Maanantaillekkin riitti touhua. Aamulla sain varattua päivystysajan hammaslääkäriin viisaudenhampaan vuoksi. Töistä siis pikaisen mäkkäriaterian jälkeen Tilkan hammasklinikalle, jossa pääsin eroon vaivanneesta hampaasta. Sieltä sitten pyöräilin suoraan Reumayhdistyksen toimistolle Kotkankadulle, jossa oli Nuorten aikuisten ryhmän tapaaminen. Oli taas mukava vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia ja lupauduinpa ottamaan hieman aktiivisemman roolin ryhmän toiminnan suhteen. Siinäpä se maanantai sitten olikin, ei muuta kuin kotiin iltapalalle ja suihkun kautta nukkumaan.
Tässäpä vielä yksi otos tältä aamulta :)
torstai 19. huhtikuuta 2012
Voihan jalka :(
Alan olla melko kyllästynyt oikean jalkani kipuiluun. Tätä on nyt jatkunut lähes puoli vuotta, eikä monesta piikistä ja lääkityksestä huolimatta ole tapahtunut juurikaan edistystä asian suhteen. Nyt pahin kipukohta on vaihtanut paikkaa päkiästä jalkapöytää.
Olen kuitenkin vakaasti päättänyt etsiä sellaisen aerobista kuntoa kehittävän ryhmäliikumtatunnin, josta en kipeytyisi. Olen seurannut jo useamman kerran salilla ollessani alakerrassa meneillään ollutta bodycombat tuntia, joka on näyttänyt siltä että ei sisällä kovin paljon hyppelyä. No tänään sitten päätin uskaltautua kokeilemaan kyseistä tuntia. Eihän siinä järin paljon sitä hyppimistä ollut ja niistä vähistäkin jätin suurimman osan tekemättä, mutta sen verran niitä sitten kuitenkin kertyi, että kotimatkan kävely, joka on ehkä korkeintaan puoli kilometria, tuntui melko tuskaiselta. Inhottavinta tässä on se, että jaksaisin kyllä hyppiä ja pomppia ja nyt joudun seistä töllöttämään kun muut ympärillä tekevät tehokasta treeniä. Tekisi mieli kuuluttaa koko salille, että kyllä minäkin haluaisin hyppiä, mutta kun on tämä hemmetin reuma!
No sitten jotain mukavampaakin. Saimme eilen vihdoin suunniteltua tekstejä häiden kutsukortteihin. Yllättävän vaikeaa voi olla tuollainen pieneltä tuntuva asia. Varsinaisen kutsun lisäksi kirjoitin jonkinmoisen info-lehtisen, johon tuli ajo-ohjeita ja muuta tarpeellista. Viikonlopun ohjelmassa olisi siis kutsujen valmiiksi saattaminen.
Nyt rahkaa ja marjoja, että jaksaa nukkua :)
Olen kuitenkin vakaasti päättänyt etsiä sellaisen aerobista kuntoa kehittävän ryhmäliikumtatunnin, josta en kipeytyisi. Olen seurannut jo useamman kerran salilla ollessani alakerrassa meneillään ollutta bodycombat tuntia, joka on näyttänyt siltä että ei sisällä kovin paljon hyppelyä. No tänään sitten päätin uskaltautua kokeilemaan kyseistä tuntia. Eihän siinä järin paljon sitä hyppimistä ollut ja niistä vähistäkin jätin suurimman osan tekemättä, mutta sen verran niitä sitten kuitenkin kertyi, että kotimatkan kävely, joka on ehkä korkeintaan puoli kilometria, tuntui melko tuskaiselta. Inhottavinta tässä on se, että jaksaisin kyllä hyppiä ja pomppia ja nyt joudun seistä töllöttämään kun muut ympärillä tekevät tehokasta treeniä. Tekisi mieli kuuluttaa koko salille, että kyllä minäkin haluaisin hyppiä, mutta kun on tämä hemmetin reuma!
No sitten jotain mukavampaakin. Saimme eilen vihdoin suunniteltua tekstejä häiden kutsukortteihin. Yllättävän vaikeaa voi olla tuollainen pieneltä tuntuva asia. Varsinaisen kutsun lisäksi kirjoitin jonkinmoisen info-lehtisen, johon tuli ajo-ohjeita ja muuta tarpeellista. Viikonlopun ohjelmassa olisi siis kutsujen valmiiksi saattaminen.
Nyt rahkaa ja marjoja, että jaksaa nukkua :)
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Superviikon tunnelmia
Viime viikko oli todellakin super, erityisesti vietimme ihan supermukavan viikonlopun J:n kanssa.
Torstainen laulututkinto meni ihan kohtuullisesti. Paremminkin olisi voinut mennä ellei jännitys olisi saanut suutani kuivumaan varsinaiseksi Saharan autiomaaksi. Sain kuitenkin suoritettua tutkinnon arvosanalla hyvä, joka on ihan riittävä. Tutkinnon jälkeen minulla jäi hieman aikaa, joten suunnistin Lahden Konttiin, joka on toiminut toisena päävaatettajanani jo usean vuoden ajan. Sieltä tarttui taas mukaani kassillinen vaatteita; kahdet merkkifarkut, yksi hame, kaksi toppia ja yksi liivi. Hintaa ostoksille kertyi 22 euroa :D Juuri Lahden kirppisten hintataso on saanut minut pysymään niiden kanta-asiakkaana Helsinkiin muuton jälkeenkin. Muutaman visiitin jälkeen Helsingin kirppareille tein sen päätelmän, että hankin vaatteeni edelleen Lahdesta. Poikkeuksiakin varmasti toki löytyy Helsingistäkin.
Perjantaina puhelimeeni kilahti iloinen viesti: "Tilaamanne koru on noudettavissa liikkeestämme." Vihkisormukseni oli saapunut oikeassa koossa Lapponian liikkeeseen. Ai että se on kaunis :) Samalla kävin ostamassa Sokokselta jo jonkin aikaa ihailemani Eccon sandaalit. Reuman myötä kenkävalintoja ohjaa kauneuden lisäksi entistä enemmän myös se, miltä kengät tuntuvat jalassa. Erityisesti pohjan paksuudella on enemmän merkitystä, koska päkiät ovat hellät ja jos jokainen hiekanmuru tuntuu kengän pohjan läpi, on kävely melkoista tuskaa. Niinpä viimeaikaiset kenkäostokseni ovat olleet Eccon kauniita, mutta myös tosi hyvän tuntuisia kenkiä.
Viikonlopun aloituksen kruunasi vielä Nollassa syöty diiliateria ja elokuvissa katsottu uusi American pie. Nollassa ylätysmenun ruoka oli ihan hyvää, mutta paikka oli minun makuuni liian kolkko. Sen sijaan American pie oli tosi hyvä, ennakko-oletuksestani poiketen.
Lauantaina suuntasimme Turkuun ja Kisulinen putiikkiin, jossa pääsin ensimmäistä kertaa sovittamaan korsetin lisäksi myös hääpuvun helmaa. Puku on niin kaunis, vaikka korsetti ei ole vielä lopullisesta kankaasta ja helma rakennettiin päälleni nuppineuloilla. Kauneuden lisäksi puku myös tuntuu päällä uskomattoman hyvältä. Korsetti on minun mitoillani tehty, joten sitä ei tarvitse nykiä, eikä kainaloihin tai selkään tule inhottavia makkaroita. Helmakin mukailee jokaista liikettäni kuin unelma, joten laahuksen jäämisestä jalkoihin ei ole pelkoa. Sovituksen lisäksi pääsin valikoimaan pitsejä pukuun ja hieman keskustelimme myös sulhasen juhlapukeutumisesta.
Myös lauantai-ilta jatkui mukavasti räntäsateesta huolimatta. Olemme pitkään suunnitelleet, että pitäisi testata lähellä olevia ravintoloita, eikä aina suunnata keskustaan. Niinpä päädyimme Juttutupaan, josta matka jatkui Rytmiin. Molemmat paikat olivat todella mukavia. Enää ei ole syytä poistua Pitkänsillan eteläpuolelle kuin työmatkoilla :)
Rytmissä ilta venähti sen verran, että sunnuntaille suunniteltu parvekkeen siivoaminen ja kutsukorttien tekstin suunnittelu jäivät väliin. Myös salille meno jäi, joten nyt selkä taas muistuttelee liikunnan tärkeydestä... Tänään pitää yrittää jaksaa jumppailla kotona sen jälkeen, kun olemme piipahtaneet Lahdessa. J menee kannustamaan Pelicansia jäähallille ja minä vietän laatuaikaa ystävän seurassa.
Aurinkoista maanantaita kaikille! :D
Torstainen laulututkinto meni ihan kohtuullisesti. Paremminkin olisi voinut mennä ellei jännitys olisi saanut suutani kuivumaan varsinaiseksi Saharan autiomaaksi. Sain kuitenkin suoritettua tutkinnon arvosanalla hyvä, joka on ihan riittävä. Tutkinnon jälkeen minulla jäi hieman aikaa, joten suunnistin Lahden Konttiin, joka on toiminut toisena päävaatettajanani jo usean vuoden ajan. Sieltä tarttui taas mukaani kassillinen vaatteita; kahdet merkkifarkut, yksi hame, kaksi toppia ja yksi liivi. Hintaa ostoksille kertyi 22 euroa :D Juuri Lahden kirppisten hintataso on saanut minut pysymään niiden kanta-asiakkaana Helsinkiin muuton jälkeenkin. Muutaman visiitin jälkeen Helsingin kirppareille tein sen päätelmän, että hankin vaatteeni edelleen Lahdesta. Poikkeuksiakin varmasti toki löytyy Helsingistäkin.
Perjantaina puhelimeeni kilahti iloinen viesti: "Tilaamanne koru on noudettavissa liikkeestämme." Vihkisormukseni oli saapunut oikeassa koossa Lapponian liikkeeseen. Ai että se on kaunis :) Samalla kävin ostamassa Sokokselta jo jonkin aikaa ihailemani Eccon sandaalit. Reuman myötä kenkävalintoja ohjaa kauneuden lisäksi entistä enemmän myös se, miltä kengät tuntuvat jalassa. Erityisesti pohjan paksuudella on enemmän merkitystä, koska päkiät ovat hellät ja jos jokainen hiekanmuru tuntuu kengän pohjan läpi, on kävely melkoista tuskaa. Niinpä viimeaikaiset kenkäostokseni ovat olleet Eccon kauniita, mutta myös tosi hyvän tuntuisia kenkiä.
Viikonlopun aloituksen kruunasi vielä Nollassa syöty diiliateria ja elokuvissa katsottu uusi American pie. Nollassa ylätysmenun ruoka oli ihan hyvää, mutta paikka oli minun makuuni liian kolkko. Sen sijaan American pie oli tosi hyvä, ennakko-oletuksestani poiketen.
Lauantaina suuntasimme Turkuun ja Kisulinen putiikkiin, jossa pääsin ensimmäistä kertaa sovittamaan korsetin lisäksi myös hääpuvun helmaa. Puku on niin kaunis, vaikka korsetti ei ole vielä lopullisesta kankaasta ja helma rakennettiin päälleni nuppineuloilla. Kauneuden lisäksi puku myös tuntuu päällä uskomattoman hyvältä. Korsetti on minun mitoillani tehty, joten sitä ei tarvitse nykiä, eikä kainaloihin tai selkään tule inhottavia makkaroita. Helmakin mukailee jokaista liikettäni kuin unelma, joten laahuksen jäämisestä jalkoihin ei ole pelkoa. Sovituksen lisäksi pääsin valikoimaan pitsejä pukuun ja hieman keskustelimme myös sulhasen juhlapukeutumisesta.
Myös lauantai-ilta jatkui mukavasti räntäsateesta huolimatta. Olemme pitkään suunnitelleet, että pitäisi testata lähellä olevia ravintoloita, eikä aina suunnata keskustaan. Niinpä päädyimme Juttutupaan, josta matka jatkui Rytmiin. Molemmat paikat olivat todella mukavia. Enää ei ole syytä poistua Pitkänsillan eteläpuolelle kuin työmatkoilla :)
Rytmissä ilta venähti sen verran, että sunnuntaille suunniteltu parvekkeen siivoaminen ja kutsukorttien tekstin suunnittelu jäivät väliin. Myös salille meno jäi, joten nyt selkä taas muistuttelee liikunnan tärkeydestä... Tänään pitää yrittää jaksaa jumppailla kotona sen jälkeen, kun olemme piipahtaneet Lahdessa. J menee kannustamaan Pelicansia jäähallille ja minä vietän laatuaikaa ystävän seurassa.
Aurinkoista maanantaita kaikille! :D
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
Pääsiäisen viettoa
Pääsiäinen sujui mukavasti vanhempien ja kummitädin vierailun merkeissä. Perjantai vietettiin koko päivä sisätiloissa yöpuvut päällä ja reipastuttiin vasta lauantaina pienelle ostoskierrokselle keskustaan. Sunnuntaina käytiin Kallion kirkossa jumalanpalveluksessa. Oli kyllä erilaista kuin mihin on Oulussa tottunut. Ihmiset tulivat ja menivät kesken kirkonmenojen, pappi ei ollut etsinyt luettavia kohtia valmiiksi vaan selaili kirjaansa tovin ennen rukousten aloittamista ja kanttorilla oli hyvin omintakeinen soittotapa. Homma meinasi mennä lopulta ihan nauruksi, mutta pääsiäinenhän onkin ilon juhla :D
Kirkonmenojen jälkeen päätettiin vielä lähteä tutustumaan Urho Kekkosen museoon, mutta valitettavasti emme päässeet sisälle paikalla tapahtuneen kuolemantapauksen vuoksi. Joimme kuitenkin kahvit kahvila Adjutantissa, jossa oli kyllä harvinaisen töykeää palvelua.
Maanantaina olikin aika jo vieraiden lähteä kotimatkalle. Eroaminen on aina haikeaa, kun tietää, että seuraavaan tapaamiseen on pitkä aika. Tällä kertaa ei onneksi ole kuin vajaa seitsemän viikkoa kesäloman alkuun, jolloin menen viikoksi Ouluun.
Kokeiluni gluteenittomasta ja maidottomasta ruokavaliosta jäi melko lyhyeksi. Muutaman päivän jälkeen kokeilun aloituksesta tulin niin huonovointiseksi, että oli pakko palata takaisin normaaliin syömiseen. Tuon kokeilun myötä kuitenkin huomasin, että punaisella lihalla saattaa olla vaikutusta reumakipujen voimakkuuteen. Niin ollen olen nyt ollut lähes ilman punaista lihaa reilun viikon. Jalka olikin melko hyvänä, kunnes maanantaina söin pizzan, jossa oli suurta herkkuani parmankinkkua. Toki asiaan voi vaikuttaa myös maanantain pieni kävelylenkki, mutta toisaalta lauantainen kaupoissakiertely ei vaikuttanut. Täytyy jatkaa asian tarkkailua.
Tällä viikolla on taas paljon mukavaa tiedossa, kun torstaina on pitkään valmisteltu laulututkinto ja lauantaina pääsen Turkuun sovittamaan hääpukua. Tällä kertaa puvussa on korsetin lisäksi myös helma, jännittävää :)
Kirkonmenojen jälkeen päätettiin vielä lähteä tutustumaan Urho Kekkosen museoon, mutta valitettavasti emme päässeet sisälle paikalla tapahtuneen kuolemantapauksen vuoksi. Joimme kuitenkin kahvit kahvila Adjutantissa, jossa oli kyllä harvinaisen töykeää palvelua.
Maanantaina olikin aika jo vieraiden lähteä kotimatkalle. Eroaminen on aina haikeaa, kun tietää, että seuraavaan tapaamiseen on pitkä aika. Tällä kertaa ei onneksi ole kuin vajaa seitsemän viikkoa kesäloman alkuun, jolloin menen viikoksi Ouluun.
Kokeiluni gluteenittomasta ja maidottomasta ruokavaliosta jäi melko lyhyeksi. Muutaman päivän jälkeen kokeilun aloituksesta tulin niin huonovointiseksi, että oli pakko palata takaisin normaaliin syömiseen. Tuon kokeilun myötä kuitenkin huomasin, että punaisella lihalla saattaa olla vaikutusta reumakipujen voimakkuuteen. Niin ollen olen nyt ollut lähes ilman punaista lihaa reilun viikon. Jalka olikin melko hyvänä, kunnes maanantaina söin pizzan, jossa oli suurta herkkuani parmankinkkua. Toki asiaan voi vaikuttaa myös maanantain pieni kävelylenkki, mutta toisaalta lauantainen kaupoissakiertely ei vaikuttanut. Täytyy jatkaa asian tarkkailua.
Tällä viikolla on taas paljon mukavaa tiedossa, kun torstaina on pitkään valmisteltu laulututkinto ja lauantaina pääsen Turkuun sovittamaan hääpukua. Tällä kertaa puvussa on korsetin lisäksi myös helma, jännittävää :)
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Mikä kamala flunssa!
Viime viikonloppuna mahatauti ja nyt iski flunssa.
Jo torstaina alkoi yskitää, mutta ajattelin tuolloin yskän johtuvan refluksista. Perjantaina olin töissä ja viimeisillä tunneilla alkoi ääni lähteä. Lähdimme kuitenkin töistä suoraan Lahteen, jossa vietimmekin oikein mukavan illan kaverin synttäreitä juhlien. Ilta venähti melkoisen myöhään, joten lauantaiaamuna vääntäydyin kampaajan tuoliin kolmen tunnin yöunien jälkeen. Illalla kotiin palattuamme mittasin kuumeen, jota oli jonkin verran. Eilen kuume sitten nousi 38,5 asteeseen, joka on kyllä minun normaaliin 36,5 asteen lämpöön nähden paljon. Tämän päivän olenkin ollut kotona parantelemassa itseäni, mutta edelleen on kuumetta.
Vaikka viime postauksessa olinkin sitä mieltä, että en jaksa nyt alkaa mihinkään ruokavaliokokeiluihin, pyörsin päätökseni luettuani Rauli Makelän Reuma ja niveltulehdukset - luonnonmukainen hoito. Lisäksi olen tutkinut ahkerasti nettiä ja etsinyt sieltä uutta tietoa sairaudestani ja muiden kokemuksia luonnonmukaisesta hoidosta. Kokeilen nyt sitten ainakin hetken maidotonta, gluteenitonta ja mahdollisimman vähäsokerista ruokavaliota. Maitoa olen viime aikoina muutenkin käyttänyt melko vähän, koska olen epäillyt sitä refluksia pahentavaksi. Sokeriakin käytän yleensäkkin melko vähän. Yleensä makeutan esimerkiksi marjoja stevialla. Sen verran nyt ainakin aluksi joustan tuon sokerittomuuden kanssa, että soijamaidossa jota J minulle eilen kiltisti kaupasta toi, on sokeria. J kyllä kyseli kauppaan lähtiessään, että kuinkakohan kauan tämä ruokakokeilu kestää. Olen nimittäin kokeillut ennenkin jos minkälaista ruokavaliota.
Osittain tähän ruokavaliokokeiluun kannusti reumalääkärin viime kerralla sanoma toteamus, että lasten hankkimista ei kannata ajatellakkaan ennen kuin tulehdukset saadaan kuriin. Tuohon liittyen tutkin Salazopyrinin vaikutusta raskauteen. Yleisesti ottaen Salazopyriniä pidetään sikiölle turvallisena ja se on lääke, jota käytetään raskauden aikana jos lääkitykselle on tarve. Löysin kuitenkin myös tuosta uskomuksesta poikkeavaa tietoa asiaa tutkiessani. Sikiövauriot ovat niidenkin perusteella epätodennäköisiä, mutta kuitenkin mahdollisia. Itsestä ainakin tuntuu, että en haluaisi ottaa minkäänlaista, edes pientä, riskiä jos joskus olen raskaana. Lisäksi tulehdus voi vaikuttaa mahdollisuuksiin tulla raskaaksi. Täytyy siis varmaan tunnustaa, että kyllä minulla on pieni vauvakuume :)
Laitan tähän vielä muutaman linkin, joista löytyy lisätietoa aiheista.
Viime viikolla kylvi rairuohoa, joka on kyllä hieman harvaa, mutta tuo kuitenkin kevään tunteen takatalven keskelle :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)