Tänään oli sitten piikkipäivä. Löydettyäni vihdoin Meilahden päiväsairaalaan, jossa reumapotilaiden piikitys tapahtuu, olin aivan kauhusta kankeana. En uskonut, että minua voisi jännittää yksi piikki niin paljon, kuin se jännitti. Onneksi lääkäri oli aikataulussa, enkä joutunut odottelemaan kovin pitkään. Toinen onni oli se, että vastassa oli mukava nuori nainen, joka oli ilmeisesti erikoistumassa reumalääkäriksi. Onneksi lääkärin otteet tuntuivat jo melko varmoilta, joten en varmaankaan ollut hänen ensimmäisiä piikityspotilaitaan. Ensin lääkäri tutki molemmat jalkani käsin tunnustelemalla, jonka jälkeen hän katsoi vielä ultraäänilaitteella. Vasen jalka oli ihan kunnossa, kuten oletinkin, mutta oikeassa jalassa oli nestettä jokaisen varpaan nivelessä. Itse en ole edes huomannut, että muut varpaat kuin isovarvas olisivat kipeät, mutta ilmeisesti niissäkin oli ihan kunnon tulehdus. Näin ollen lääkäri päätti vanhemman kollegan siunauksella, että jalkaan laitetaan yhden piikin sijasta kaksi. Onneksi toimenpide oli nopea, eikä sattunut kovinkaan paljoa. Koska piikitetyn jalan täytyy saada levätä vähintää vuorokausi, määräsi lääkäri minut taksilla kotiin ja huomiseksi sairaslomalle, joten niin ollen aloitankin talvilomailun jo nyt. Taksimatkailusta muuten sen verran, että ei kannata uskoa hoitajaa, joka sanoo, että taksimatka täytyy ensin maksaa kokonaan ja hakea sitten korvausta Kelalta. Taksikuski voi nimittäin antaa kelakorvauksen suoraan matkan hinnasta. Tätähän minä en tietystikkään tiennyt ennen kuin oli liian myöhäistä...
Nyt kun loma on alkanut, täytyy todeta, että olen kyllä todella loman tarpeessa. Olen ollut jotenkin alavireinen koko talven ja joulun jälkeen vire on laskenut entisestään. Enkä nyt tarkoita rakasta lauluharrastustani vaan ihan tätä yleistä olotilaa. En tiedä, johtuuko väsynyt ja vetämätön oloni tästä sairaudesta vai Salazopyrinistä, joka voi haittavaikutusluettelon mukaan aiheuttaa kaiken muun lisäksi myös masennusta. Jospa kokonaisen viikon lomailu yhdessä J:n kanssa piristäisi. Toivottavasti vaan jalka on huomenna sen verran kunnossa, että saan könkättyä Tallinnanlaivaan ja laivasta majapaikkaan.
Aiheeseen Salazopyrin päästyäni, täytyy vielä kertoa se, että lääkärin mukaan lääkkeen voi ottaa neljä kertaa päivässä, kuten olen tehnytkin, hyvä näin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti