keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Pitäisi vissiin uskoa...

Tänään minä taas yritin, nimittäin ottaa aamulla kaksi Salazopyriniä kerrallaan. No menihän ne alas ja aamupäivä meni ihan hyvin, mutta iltapäivällä alkoi hiipiä jo tutuksi tullut huonovointisuus. Pitäisi varmaan uskoa, että kaksi tablettia on tällaiselle pienelle naiselle liikaa kerrallaan otettavaksi ja pysytellä tutussa 4x1 tabletti päivässä annostuksessa. Juttelin asiasta apteekin neidin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että tuon ei pitäisi vaikuttaa lääkkeen tehoon, mutta täytyy vielä ensi viikolla piikityksen ohessa kysäistä reumalääkärin mielipidettä. Luulisihan tuota kyllä, että on parempi ottaa neljä tablettia päivässä useaan kertaan jaettuna kuin joutua pienentämään annostusta.

Liekö johtunut noista lääkkeistä vai ihan vaan hektisemmästä työpäivästä, että nukuin koko kotimatkan junassa. Tarkoituksena oli lähteä heti kotiin tultua reippaana salille, kun eilinen salipäivä jäi iltatöiden vuoksi väliin, mutta taidan kuitenkin vaihtaa suunnitelmaa ja lähteä salille vasta myöhemmin. Illalla olisi joogatunti, jota voisin mennä kokeilemaan. Kokeilen joogaa säännöllisin väliajoin ja olen jokaisen kokeilun jälkeen joutunut toteamaan, että se ei ole minun lajini. En kuitenkaan anna vieläkään periksi, vaan teen taas samanlaisen kokeilun. Eihän sitä tiedä, jos jossain vaiheessa vihdoin löydän sisäisen joogaajani :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti