Tulehdus ja ruoka

Viikonloppuna luulin jo olevani kipuilleen jalan kanssa voiton puolella, kun pystyin kävelemään lyhyen lenkin ilman, että huomasin koko jalkaa. Tällä viikolla jalka on taas kuitenkin alkanut pikkuhiljaa oireilla ja eilen illalla viimeksi piikitetyt varpaat olivat selvästi turvoksissa.

Mielestäni en ole tehnyt mitään, minkä pitäisi niitä nyt erityisesti ärsyttää, kävelykin on jäänyt paljon vähemmälle pyöräilykauden alettua. Olen yrittänyt pitää jalalla kylmää joka ilta, jos se vaikka vähän auttaisi, mutta eipä tunnu mikään tehoavan. Tulehduskipulääkkeethän tietysti tehoaisivat, mutta ei yhtään huvita sekoittaa vatsaansa nyt kun sen on juuri saanut melko hyvään kuntoon.

Eilen illalla jalan kanssa tuskaillessani lueskelin netistä ravinnon vaikutuksesta tulehdukseen. Asiasta löytyy useita näkökantoja, kuten kaikesta ravintoon liittyvästä. Virallinen kanta tuntuu olevan, että tulisi syödä ruokaympyrän mukaisesti. Monet kuitenkin tuntuvat saaneen apua vaivoihinsa funktionaalisen lääketieteen puolelta, jossa suositellaan ainakin kokeilemaan esimerkiksi gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota. Eliminaatiodieettiä olisi tietysti mahdollisuus kokeilla ihan omatoimisesti ja seurata, onko jokin erityinen ruoka-aineryhmä, joka itsellä ärsyttää. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että voimat ja tahto eivät riitä monimutkaisen dieetin aloittamiseen, varsinkaan kun nytkin syön ainakin viralliselta näkökannalta katsottuna melko terveellisesti.

Vaikka tuo edeltävä pohdinta vaikuttaakin ehkä synkistelyltä, niin täytyy todeta, että olen ollut tämän viikon todella energinen, pitkästä aikaa. Uskon vahvasti, että ruuansulatusentsyymit ovat saaneet elimistön käyttöön enemmän ravintoaineita, joka taas on lisännyt energisyyttä ja vähentänyt ravinnon tarvetta.

Lahtimuistelo

Tänään Lahdessa käydessä minulle iski pienoinen ikävä Lahteen. Siellä oli jotenkin niin rauhallista ja tuttua Helsinkiin verrattuna. Arki on kyllä nyt joustavampaa ja meillä jää enemmän yhteistä aikaa J:n kanssa, kun J ei joudu käyttämään työmatkoihin montaa tuntia päivässä. Tiedän kyllä myös sen, että pikkuhiljaa myös Helsinki alkaa tuntua vielä nykyistä enemmän kodilta.

Lahden kaipuu sai minut myös muistelemaan sitä, kun muutin Lahteen heti valmistumiseni jälkeen. Olimme tunteneet J:n kanssa muutaman kuukauden, kun minun piti alkaa etsimään töitä itselleni. Selasimme yhdessä Mollin sivuja ja etsimme sellaisia paikkakuntia työilmoituksista, joilta myös J voisi myöhemmin löytää töitä ja josta ei olisi kohtuuttoman pitkä matka Savonlinnan, jonne J tuolloin vielä jäi asumaan. Päädyin siis Lahteen.

Vuoden reissaaimme joka viikonloppu jompi kumpi toisen luo (J huomattavasti enemmän kuin minä), kunnes J löysi seuraavana keväänä itselleen työpaikan Helsingistä. Tuolloin ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja muutimme ensimmäistä kertaa virallisesti yhteen. Toki olin viettänyt J:n luona edellisen kesän, joten ihan uusi juttu ei yhteiselo enää ollut. Vaikka nyt tuntuu hurjalta, kuinka nopeasti säntäsimme pankkiin hankkimaan yhteistä asuntolainaa, tuntui se silloin ainoalta järkevältä ja oikealta ratkaisulta. Voi sitä onnenpäivää, kun vuoden etäsuhteen jälkeen pääsimme muuttamaan saman katon alle :D

Viikon aloitus

Taudista on toivuttu ja uusi viikko saatu käyntiin. Eilen oli jo parempi olo, joten pystyin tekemään muutakin kuin makaamaan sohvalla. Onneksi, koska selkä olisi varmaan sanonut lopullisesti sopimuksen irti ellei olisi saanut hieman liikettää. Liikkeestä huolimatta viime yö oli melko huono, kun aamuyöstä jokainen liike alkoi herättää kipuun. Ensi yöksi taidan ihan suosiolla ottaa yhden Panadolin.

Tämä viikko onkin sitten yhtä haipakkaa. Tänään olin laulutunnilla ja huomenna lähden suoraan töistä Lahteen, jossa on taas laulutunti. Perjantaina suunnataan toistamiseen Lahteen tapaamaan kavereita ja laitattamaan minun hiukset kuntoon. Käyn siis edelleen Lahdessa luottokampaajallani. Edellisestä kerrasta on kulunut luvattoman pitkä aika, yli kolme kuukautta, ja juurikasvu alkaa olla melkoinen.

Lopuksi vielä yksi melko talvinen kuva eiliseltä kävelyretkeltä Seurasaaresta.

Mahatauti, yök!

Nyt se sitten iski minullekkin. Luulin jo olevani turvassa ja kiittelin itseäni säännöllsestä maitohappobakteerien syömisestä. Nekään eivät näköjään pystyneet pelastamaan minua tartunnalta :(

Eilinen ilta ja tämä päivä on mennyt sohvalla makoilussa ja telkkaria tuijotellessa. Se ei tietenkään tee hyvää selälle, joka oli jo aamulla melko kipeä. Positiivista on kuitenkin se, että jalka on hieman rauhoittunut, kun ei ole tarvinnut kävellä päivittäin asemalle.

Sain muuten fysioterapeutin uskomaan, että tarvitsen tukipohjalliset, kun soitin ja valitin jalkaani hänelle maanantaina. Toivottavasti maksusitoumus tulee pian ja pääsen teettämään pohjallisia. Pohjallisia varten täytyy ottaa mukaan kenkiä joita tykkää käyttää. Tajusin, että minulla ei ole juurikaan kesäkenkiä joissa ei olisi kunnon korot... Täytynee valita mukaan jotkut vähemmän korkeat tapaukset. Toisaalta kyllä haluan uskoa, että kesällä pystyn jo taas kävelemään, ainakin välillä, myös korkeissa koroisaa.

Kevät!

Nyt se on tullut, kevät :) Sen kertoo se, että punainen menopeli on kaivettu talviteloilta ja ajelin sillä sulia teitä pitkin asemalle. Ihanaa!

Kosteus ja kivut ne yhteen soppii?

Tänä aamuna heräsin pitkästä aikaa selkäkipuihin. Herättyäni kuulin kuinka vesipisarat tippuivat ikkunalaudalle. Onko noilla kahdella asialla sitten joku yhteys, sitä en tiedä varmasti, mutta oman kokemukseni mukaan on. Jostain syystä kosteus tuntuu olevan pahasta useammalle tietämälleni selkärankareumaa sairastavalle. Niinpä toivoisin kovasti, että kevät olisi aurinkoinen ja vähäsateinen. Lisäksi toivon, että kipu ei vaan johdu siitä, että Salazopyrinin teho olisi alkanut heikentyä!

Selviydyttyäni ylös sängystä, huomasin myös harmikseni, että jalka on jälleen ainakin lähes yhtä kipeä kuin ennen piikitystäkin. Luulenpa, että jalassa ei vaivaa niinkään nivelet vaan jokin muu, kuten jonkun jänteen kiinnityskohta ja niin ollen kortisoni auttaa vain niveleen, johon se pistetään, mutta ei kaikkiin ongelmakohtiin. Positiivisuus, jonka avulla olen jaksanut melko hyvin tämän sairauden kanssa, on ollut tänään koetuksella.

Tuo ei kuitenkaan vielä riittänyt meidän perheelle sairastelurintamalla, vaan kesken työpäivän J ilmoitti makaavansa kotona kuumeessa ja mahataudissa...

Huh, huh! Jospa lähtisin tänään Sh'bamin sijasta tunnin Hot venyttelyyn rentoutumaan, kun en viitsi rääkätä jalkaani enää pahemmaksi. Vaikka venyttely onkin ihanaa, niin silti harmittaa, kun ei voi liikkua niin kuin haluaisi :(

Piikki n:o 2

Torstaina oli jalan toinen piikitys. Tällä kertaa kortisonia laitettiin taas kahteen varpaaseen ja edellistä kertaa enemmän. Pääsin piikityksen yhteydessä kokemaan myös opetussairaalan tunnelmaa, kun kesken piikitysoperaation huoneeseen pelmahti vajaan kymmenen hengen porukka opiskelijoita ohjaajansa kanssa. Heillä oli kuulemma ollut juuri aiheena selkärankareuma ja minä olen tyyppiesimerkki kyseistä sairautta sairastavasta potilaasta. Niinpä jäin vielä piikityksen jälkeen vastailemaan opiskelijoiden kysymyksiin. 

Eilinen menikin sitten sohvalla makoillessa ja jalkaa lepuuttaessa. Katselin siinä sitten viikon mittaan katsomatta jääneitä telkkariohjelmia ja koukutuin jo ensimmäisen jakson jälkeen tiistaina alkaneeseen Subin Iholla-sarjaan. Tosin J oli sitä mieltä, että se ei tunnu tekevän minulle hyvää, kun saa mieleni synkäksi. Itse en sanoisi mielialaani sarjaan liittyen synkäksi vaan mietteliääksi. Toisten naisten elämä saa pohtimaan myös omaa elämäänsä. 

Niin kiva kuin löhöilypäivä olikin, selkä kyllä tänä aamuna muistutteli liikunnan tärkeydestä. Onneksi maha on kuitenkin toipunut viime viikon särkylääkekokeilusta. Ainakin minun kokemukseni mukaan ruuansulatusentsyymit ovat auttaneet mahaa toipumaan. Aluksi kokeilin Nogasin-ruuansulatusentsyymejä ja niiden loppuessa ostin kokeiluun Elivon ruuansulattajia. Elivo auttaa hiilihydraattien sulatuksen lisäksi myös rasvojen ja proteiinien pilkkomisessa. En kylläkään aio noita tuotteita lopun ikääni syödä vaan tarkoitus on nimenomaan saada vatsa kuntoon.

Sitten vielä vähän hääjuttuja. Vein tällä viikolla jouluna J:ltä saamani vihkisormuksen pienennettäväksi. Tai oikeastaan sormusta ei pienennetä vaan minulle tilattiin uusi pienempi sormus mittatilauksena. Sain siis erittäin hyvää palvelua Kampin Lapponia-myymälästä. Vaikka sormusta ei ollut ostettu heidän myymälästään, he tilasivat tilalle sopivan sormuksen tehtaaltaan. Myös hääpaikan koristelu alkaa hahmottua. Suunnittelimme hovifloristinamme toimivan A:n kanssa kukka-asetelmia pöytiin viime viikonloppuna. Taas täytyy olla niin iloinen, että on lähipiirissä taitavia ja idearikkaita ihmisiä, eihän näistä häistä tulisi muuten mitään :D 

Lopuksi vielä kuva eilen leipomistani kuppikakuista, joilla juhlistimme J:n kanssa viisi vuotta kestänyttä yhteistä taivaltamme. Vuosipäivä oli oikeasti jo viikko sitten, mutta me unohdimme sen silloin... :)

Hyvät pahat lääkkeet

On todella ihanaa, että erilaisiin sairauksiin ja vaivoihin on kehitetty lääkkeitä, mutta...

Tällä viikolla olen saanut lääkkeistä, jos nyt ei enempää, mutta ainakin saman verran haittoja kuin hyötyjä. Viime viikolla aloitin taas kuurin happosalpaajia, kun ääni alkoi lähteä refluksin seurauksena. Aluksi salpaajat tuntuivatkin auttavan, mutta vajaan viikon jälkeen kävi kuten aiemminkin on käynyt eli alkoi tulla ihan järkyttävää röyhtäilyä ja pahoinvointia. Luulen tuon johtuvan siitä, että happosalpaajien salvatessa ruoansulatukselle välttämättömät hapot, ei ruoka enää sula kunnolla.

Tämän lisäksi otin hälmöyksissäni vielä muutamana päivänä tulehduskipulääkkeeksi Arcoxiaa, jonka pitäisi olla todella vatsaystävällinen, erityisesti otettaessa happosalpaajien kanssa. Arcoxia taisi kuitenkin olla viimeinen pisara vatsalleni :( Melko pahaksi äitynyt päkiäkipu oli kyllä pois pari päivää eli jotain hyötyäkin.

Eilen kävin hankkimassa maitohappobakteerien kaveriksi ruoansulatusentsyymiä. Noiden pitäisi lukemani perusteella olla hyvä coktail refluksin ja lääkkeiden aiheuttamien vatsavaivojen hoidossa. Toivottavasti nuo auttavat ja saan taas vatsani kuntoon. Tulehduskipulääkkeet aion tästä lähtien jättää rauhaan ja tarvittaessa lääkitä kipua parasetamolilla. Ensi viikoksi varasin myös uuden piikitysajan päkiälle ja varpaille. Myös happosalpaajat joutuvat pannaan ainakin hetkeksi.

Sitten vielä lopuksi mukavampiin aiheisiin. Eilen saimme veljeni H:n ja hänen tyttöystävänsä A:n seuraksemme maanantaihin saakka :D Eilen otimme varaslähdön viikonloppurientoihin ja kävimme Kansallisteatterissa katsomassa Homo!-näytelmän. Varsinkin ensimmäinen puoliaika oli tosi hyvä ja ajatuksia herättävä. Huomenna on vuorossa ainakin sulkapalloa ja sunnuntaina menemme testaamaan City-lehdessä parhaaksi äänestetyn brunssin Pacificoon. Varmasti mukava viikonloppu tulossa!

Reippailua

Koko viikon olen ollut todella reippaana, loma siis teki tehtävänsä. Työnteko on luistanut oikein hyvin ja energiaa on silti jäänyt myös vapaa-ajalle. Onneksi näin, koska välillä sairastumiseni jälkeen on tuntunut, että hoidan kyllä työni, mutta kotona olen kuin mikäkin zombi, joka lysähtää kotiin tultuaan sohvalle ja illalla vaihtaa sen verran paikkaa, että päätyy sänkyyn.

Pirteämpään olooni on varmasti vaikuttanut loma lisäksi myös säännöllinen liikunta, joka on jälleen alkanut muuttua pakkopullasta positiiviseksi riippuvuudeksi. Liikuntaviikkoni on muodostunut tällä hetkellä seuraavanlaiseksi:

maanantaina Sh' bam-tunti 45min

tiistaina sali

keskiviikkona Hot venyttely 45min

torstaina sali

viikonloppuna jotakin aerobista, kuten pidempi kävelylenkki tai sulkapalloa

Aiemmin en ole oikein saanut motivoitua itseäni venyttelytunneille, koska ne eivät tietenkään kuluta energiaa juuri lainkaan, mutta reumasta olen saanut hyvän syyn pakottaa itseni kerran viikossa venyttelemään oikein kunnolla. Toisaalta muutaman kerran jälkeen itseään ei kyllä tarvitse hot venyttelyyn pakottaa, on se niin ihana rentoutushetki keskellä viikkoa. Muun liikunnan lisäksi teen selkärankareumapotilaille suunniteltua kotivoimistelua lähes joka päivä. Selkä kyllä muistuttelee seuraavana aamuna, jos edellisen päivän voimistelut on jäänyt tekemättä.

Venyttelyn ja voimistelun lisäksi täytyy tässä yhteydessä myös mainostaa kaikille selkäkivuista kärsiville piikkimattoa, jota ilman en varmasti olisi selvinnyt selän ollessa pahimmillaan. Tavakseni onkin muodostunut loikoilla noin varttitunti piikkimatolla ennen nukkumaan menoa. Silloin kun selkä vaivasi pahemmin aamuyöstä, saatoin ottaa piikkimaton esiin myös keskellä yötä ja nukkua loppuyön piikkien päällä. Minulla siis ainakin piikit rentouttavat ja saavat aikaan sen etten pyöriskele ympäriinsä, joka minulla aiheuttaa kipua. Onneksi tällä hetkellä selkä on sellaisessa kunnossa, että noita yöllisiä piikkimaton esiinottamisia ei ole ollut vähään aikaan.

Eilen oli niin ihana auringonpaiste, että istahdimme kävelyllä olessamme hetkeksi Piritan terassille kahvittelemaan tai oikeastaan minä join kyllä yrttiteetä :) Tässä vielä muutama hipstamaticotos aurinkoisesta Helsingistä.