Torstaina oli jalan toinen piikitys. Tällä kertaa kortisonia laitettiin taas kahteen varpaaseen ja edellistä kertaa enemmän. Pääsin piikityksen yhteydessä kokemaan myös opetussairaalan tunnelmaa, kun kesken piikitysoperaation huoneeseen pelmahti vajaan kymmenen hengen porukka opiskelijoita ohjaajansa kanssa. Heillä oli kuulemma ollut juuri aiheena selkärankareuma ja minä olen tyyppiesimerkki kyseistä sairautta sairastavasta potilaasta. Niinpä jäin vielä piikityksen jälkeen vastailemaan opiskelijoiden kysymyksiin.
Eilinen menikin sitten sohvalla makoillessa ja jalkaa lepuuttaessa. Katselin siinä sitten viikon mittaan katsomatta jääneitä telkkariohjelmia ja koukutuin jo ensimmäisen jakson jälkeen tiistaina alkaneeseen Subin Iholla-sarjaan. Tosin J oli sitä mieltä, että se ei tunnu tekevän minulle hyvää, kun saa mieleni synkäksi. Itse en sanoisi mielialaani sarjaan liittyen synkäksi vaan mietteliääksi. Toisten naisten elämä saa pohtimaan myös omaa elämäänsä.
Niin kiva kuin löhöilypäivä olikin, selkä kyllä tänä aamuna muistutteli liikunnan tärkeydestä. Onneksi maha on kuitenkin toipunut viime viikon särkylääkekokeilusta. Ainakin minun kokemukseni mukaan ruuansulatusentsyymit ovat auttaneet mahaa toipumaan. Aluksi kokeilin Nogasin-ruuansulatusentsyymejä ja niiden loppuessa ostin kokeiluun Elivon ruuansulattajia. Elivo auttaa hiilihydraattien sulatuksen lisäksi myös rasvojen ja proteiinien pilkkomisessa. En kylläkään aio noita tuotteita lopun ikääni syödä vaan tarkoitus on nimenomaan saada vatsa kuntoon.
Sitten vielä vähän hääjuttuja. Vein tällä viikolla jouluna J:ltä saamani vihkisormuksen pienennettäväksi. Tai oikeastaan sormusta ei pienennetä vaan minulle tilattiin uusi pienempi sormus mittatilauksena. Sain siis erittäin hyvää palvelua Kampin Lapponia-myymälästä. Vaikka sormusta ei ollut ostettu heidän myymälästään, he tilasivat tilalle sopivan sormuksen tehtaaltaan. Myös hääpaikan koristelu alkaa hahmottua. Suunnittelimme hovifloristinamme toimivan A:n kanssa kukka-asetelmia pöytiin viime viikonloppuna. Taas täytyy olla niin iloinen, että on lähipiirissä taitavia ja idearikkaita ihmisiä, eihän näistä häistä tulisi muuten mitään :D
Lopuksi vielä kuva eilen leipomistani kuppikakuista, joilla juhlistimme J:n kanssa viisi vuotta kestänyttä yhteistä taivaltamme. Vuosipäivä oli oikeasti jo viikko sitten, mutta me unohdimme sen silloin... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti