Tänään Lahdessa käydessä minulle iski pienoinen ikävä Lahteen. Siellä oli jotenkin niin rauhallista ja tuttua Helsinkiin verrattuna. Arki on kyllä nyt joustavampaa ja meillä jää enemmän yhteistä aikaa J:n kanssa, kun J ei joudu käyttämään työmatkoihin montaa tuntia päivässä. Tiedän kyllä myös sen, että pikkuhiljaa myös Helsinki alkaa tuntua vielä nykyistä enemmän kodilta.
Lahden kaipuu sai minut myös muistelemaan sitä, kun muutin Lahteen heti valmistumiseni jälkeen. Olimme tunteneet J:n kanssa muutaman kuukauden, kun minun piti alkaa etsimään töitä itselleni. Selasimme yhdessä Mollin sivuja ja etsimme sellaisia paikkakuntia työilmoituksista, joilta myös J voisi myöhemmin löytää töitä ja josta ei olisi kohtuuttoman pitkä matka Savonlinnan, jonne J tuolloin vielä jäi asumaan. Päädyin siis Lahteen.
Vuoden reissaaimme joka viikonloppu jompi kumpi toisen luo (J huomattavasti enemmän kuin minä), kunnes J löysi seuraavana keväänä itselleen työpaikan Helsingistä. Tuolloin ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja muutimme ensimmäistä kertaa virallisesti yhteen. Toki olin viettänyt J:n luona edellisen kesän, joten ihan uusi juttu ei yhteiselo enää ollut. Vaikka nyt tuntuu hurjalta, kuinka nopeasti säntäsimme pankkiin hankkimaan yhteistä asuntolainaa, tuntui se silloin ainoalta järkevältä ja oikealta ratkaisulta. Voi sitä onnenpäivää, kun vuoden etäsuhteen jälkeen pääsimme muuttamaan saman katon alle :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti