Täällä taas

Edellisestä kirjoituksestani tänne, on kulunut ihan hirmuinen aika. Se johtuu varmasti siitä, että mielessä on ollut niin paljon kaikkea muuta, eikä ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa.

Reuma on ollut melko hyvänä, mutta liikunta on tuntunut siitä huolimatta tai ehkä osittain myös siksi, melko väkinäiseltä puurtamiselta. Niinpä päätin kokeilla jotain uutta. Suunnistin siis joogatunnille. Olen käynyt joogassa vuoden ajan yläasteella ollessani ja satunnaisia kertoja sen jälkeen, mutta ikinä en ole saanut joogakärpäsenpuremaa. Joogat joissa olen aiemmin käynyt, ovat olleet lähinnä venyttelyä, mutta tällä kertaa kyse oli enemmänkin lihaskuntoharjoittelusta. Kävin tunneilla siis Lady Line Hakaniemessä, jossa tunnit ovat nimeltään Lady jooga ja Hot body jooga. Erityisesti tuo Hot jooga oli ihanaa. Sain kunnon treenin eli lihaksissa tuntui vielä pari päivää jälkeenpäin ja samalla rauhoituin ja rentouduin.

Eilen kävin vielä Body balance-tunnilla, mutta se tuntui hätäiseltä ja teennäiseltä joogaan verrattuna. Tunnin jälkeen lihakset eivät tuntuneet hyvältä, vaan ennemminkin väärällä tavalla kipeiltä :( Onneksi tuo olotila on jo poistunut.

Tänään on reumaatikkojen tapaaminen, joten liikunta jää väliin, ellei kävelyä tuohon tapaamiseen lasketa sellaiseksi, mutta huomenna aion taas suunnata joogaamaan :D

Loppuun vielä kuva viikonlopun sisustusvimman tuloksesta.

Syksy

Syksy on ehkä lempivuodenaikani. Syksyllä alkaa uusi työvuosi ja saa elämäänsä kunnollisen päivärytmin kesän (ihanan!) haahuilun jälkeen. Tykkään myös pimeistä aamuista ja illoista, syksyisestä usvasta, keltaisista lehdistä ja viltin alla köllöttelystä.

Töiden lisäksi meidän arkirytmin muodostaa tällä hetkellä molempien liikuntaharrastukset. Maanantaista näyttää tulevan minulla spinningpäivä, tiistaina on vuorossa sali, keskiviikkona lepään (paitsi tänään olen töissä iltaan saakka...), torstaina on ihana hot venyttely ja perjantaina jaksamisen mukaan salille. Viime viikolla olimme perjantaina teatterissa, joten sali jäi lauantaille. Viikonloppuna olisi yleensäkin tarkoitus harrastaa jotain aerobista liikuntaa, ja viime viikolla sellaisena toimi sunnuntain sulkapallo.

Eilen olin ihan poikki töiden jälkeen, vaikka pääsin jo puoliltapäivin. Väsymyksen ansiosta salille meno tuntui melko vastenmieliseltä, mutta piristi kummasti. Tosin olin sängyssä illalla jo yhdeksältä, jonka ansiosta nyt on ihanan levännyt olo :)

Mukavaa viikkoa kaikille!

Syysliikuntakauden avaus

Tänään se alkaa, sen on pakko alkaa, nimittäin uuden liikuntakauden. Sen piti alkaa jo viime viikolla, mutta tiistaille suunniteltu liikunta jäi väliin järkyttävän huimauksen vuoksi. Jo maanantaina korvat olivat lukossa ja tiistaina töissä oli jo vaikeuksia kuulla oppilaiden vastauksia. Lisäksi alkoi pikkuhiljaa voimistuva huimauksen tunne. Kotiin päästyäni ja pitkälleen mentyäni en enää päässytkään ylös ilman järkyttävää kiertohuimausta ja pahoinvointia. Seuraavana päivänä lääkäri teki saman diagnoosin kuin hoitaja pari vuotta sitten, eli hyvänlaatuinen asentohuimaus.

Tuon myötä siis tiistain liikunta jäi väliin, kuten myös koko loppuviikon, lukuunottamatta eilistä, jolloin kävimme seitsemän kilometrin lenkin Nuuksion kansallispuistossa. Syksy on kyllä paras vuodenaika olla metsässä :)

Tänään on pakko jaksaa kammeta itsensä Lady linelle ettei paino ala hilaamaan kovin paljon ylös eikä reuma ala ärtymään. Eilen oli jo taas rintaranka ja vähän selkäkin kipeänä tästä liikkumattomuudesta, eikä ne ruokailutottumuksetkaan ole taas olleet ihan optimaaliset. Nyt sitten ei ole muita vaihtoehtoja kuin alkaa tekemään asialle jotain!

Pitkästä aikaa

Täällä ollaan taas näppäimistön ääressä. Häiden jälkeen aika on mennyt nopeasti ja kaikenlaista on tapahtunut. Ihan ensiksi täytyy todeta, että häät olivat juuri sellaiset kuin toivottiin ja suunniteltiin eli ihanat, myös häämatka oli niin ikään täydellinen :D Nyt ollaan kuitenkin jo palattu takaisin arkeen.

Yksi syy siihen, että blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle on varmasti se, että blogin alkuperäisestä aiheesta eli reumasta ei ole juuri ollut kirjoitettavaa. Tuo tarkoittaa sitä, että olen ollut niin onnekas, että reuma on oireillut kesän aikana ainoastaan satunnaisesti ja kivut ovat lievittyneet melko nopeasti. Tällä viikolla olen ollut hieman flunssainen, joka on tarkoittanut sitä, että liikunta on jäänyt vähäiseksi ja sen myötä myös reuma on vähän muistutellut itsestään. Viime aikoina eniten oireillut paikka on ollut rintaranka, joka myös nyt on ollut hieman kipeänä. Onneksi tuo on kuitenkin pysynyt siedettävällä tasolla.

Tuossa nyt tuollainen pikapäivitys. Yritän saada aikaiseksi pian taas jonkun enemmän ajatusta sisältävän päivityksen :)

Häidenalusviikon tunnelmia

Onpas taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Viime viikolla haettiin minun puku Kisulta ja varakaasona toimiva Jo harjoitteli pari tuntia korsetin sitomista. Suosittelen aitoa korsettia ja muutenkin Kisun pukuja kaikille! Nyt puku ja kaikki muukin häärekvisiitta on saatu Ouluun ja hääjärjestelyt alkavat olla hyvällä mallilla.

Selän vointi on ollut ihan hyvä verrattuna viikontakaiseen kyyneliin kirvoittaneeseen kipuun. Välillä yläselkä muistuttelee olemassaolostaan, mutta pieni jumppatuokio ja piikkimatto ovat tuoneet avun.

Tässä vielä vähän häätunnelmia harjoituskimpun muodossa :)

Kipuilua

Täytyy tehdä tällainen pikapostaus ennen nukkumaanmenoa, ettei blogi vaikuta aivan hylätyltä.

Tällä viikolla olen pitkästäaikaa kärsinyt selkäkivusta :( Yläselkä on välillä vähän kiukutellut, mutta sunnuntaina body pumpin jälkeen selkä oli niin kipeä että itku pääsi. Nyt tietysti vaikuttaa, että rääkkäsin selkäni kipeäksi, mutta ei. En tiedä johtuuko kipu nyt pitkästä autossa istumisesta (kierreltiin saariston rengastie), punaisen lihan syönnistä vai jostain muusta, mutta kipeä oli ja on edelleen. Jospa saisin sen kuitenkin jonkinlaiseen kuosiin ennen häitä...!

Mutta nyt nukkumaan, että jaksaa aamulla lähteä kohti Turkua hakemaan hääpukua :D

Kuulumisia

Tällä viikolla on vietetty terveellistä elämää aamulenkkeineen ja terveellisesti syöden. Ainoa ongelma syömisen kanssa on se, että ruokahalu on jotenkin vähän kateissa. Tuntuu kuin refluksitauti olisi hieman ärhäköitynyt jostain syystä. Myös yläselkä on hieman kiukutellut, erityisesti aamuisin. Tuo saattaa kyllä johtua pitkistä yöunista, joita on tullut nukuttua, kun J:lläkään ei soi herätyskello aamulla. Tällä viikolla on tullut liikuttua monena päivänä niin paljon, että tänään oli pakko ottaa huilipäivä, vaikka alunperin ajattelin mennä testaamaan bodypumpia pitkästä aikaa. Vaikka kuinka haluaisin olla supernainen ja pystyä joka päivä huimiin suorituksiin, täytyy pitää maltti ja järki mukana, ettei tarvitse sitten katua jos paikat eivät kestäkkän. Ensi viikolla palataan taas hetkeksi normaaliin päiväjärjestykseen, kun J menee pariksi viikoksi töihin ennen pidemmälle lomalle jäämistä. Sitten lähdenkin jo Ouluun tekemään viimeisiä häävalmisteluja. Tällä hetkellä koko naimisiinmeno tuntuu ihan epätodelliselta. Sitä on aina ajatellut, että sitten joskus menen naimisiin ja nyt on kuitenkin jo monta vuotta tiennyt tarkan päivänkin, mutta nyt kun se päivä alkaa olla lähellä, tuleekin epätodellinen olo. Kaikki se mitä on suunniteltu jo vuosikausia tapahtuu kolmen viikon päästä, hui! Aina kun ajattelen asiaa tuolla tavalla alkaa lennellä perhosia vatsassa. Kaiken lisäksi niissä häissä ei pitäisi olla mitään jännitettävää, koska sinne tulee vain meille oikeasti tuttuja ja tärkeitä ihmisiä. Vaikka mitä tapahtuisi, ne ihmiset ymmärtävät ja ovat meidän puolella, mutta silti jännittää, onneksi kuitenkin hyvällä tavalla :)

Kehon koostumus

Nyt on taas palattu kotiin ja tavalliseen lomarytmiin. Tämä lomaviikko eroaa aiemmista siinä, että myös J lomailee. Aloitimme tämän aamun yhteisellä aamulenkillä ennen aamupalaa ja pistimme välillä jopa juoksuksi :) Mikäs on lenkkeillessä, kun hankin itselleni alennusmyynnistä uuden ulkoilupuvun ja salitrikoot. Olen jo pitkään haaveillut kunnon lenkkipuvusta, mutta aina on piheys voittanut. Nyt sain yli kahdensadan vaatteet reilulla satasella, joten päätin vihdoin raaskia hemmotella itseäni. Ennen juhannuksenviettoon siirtymistä kävin kehonkoostumusmittauksessa joka tehtiin Tanita BC-418MA-laitteella. Rasvaa oli lähtenyt tammikuusta ihan mukavasti (-2,4%) ja nyt rasvaprosentti on 21% ja viskeraalisen rasvan määrä oli pudonnut parhaaseen eli 1-tasoon. Valitettavasti rasvan lisäksi oli lähtenyt myös rasvatonta massaa eli lihasta, joka ei tietenkään ole tarkoituksenmukaista. Näin ollen kun aiemmin totesin, että olen vihdoin oppinut syömään oikein, taisin olla väärässä :( Lady trainer kehotti nimittäin lisäämään ruokamäärää, jotta saadaan lihakset kasvamaan eikä päinvastoin. Erityisesti pitää alkaa kiinnittää huomiota proteiininsaantiin. Olenkin hieman ihmetellyt, miksi en ole aikoihin pystynyt nostamaan salilla painomääriä ja nyt asiaan taisi löytyä selitys. Tarvitsen siis enemmän polttoainetta. Nyt vaan täytyy pyrkiä lisäämään ruokamäärää pikkuhiljaa ja nimenomaan terveellisen ruoan määrää. Totesin muuten eilen J:lle, että jos tässä reumassa on jotain hyvää niin se, että se pakottaa minut liikkumaan ja pitämään muutenkin huolta itsestäni. Muutaman päivän liikunnattomuus nimittäin sai alaselän melko kipeäksi, mutta tänään lenkin jälkeen tilanne oli jo huomattavasti parempi :)

Pömpötystä

Metsästä on taas palattu sivistyksen pariin. Viime yön vietimme tulevan anoppini sohvalla lämpimässä ja sateelta turvassa.

Anoppilassa terveellisesti ja järkevästi syöminen on vieläkin hankalampaa kuin metsässä, jonne veimme omat eväät. Jo eilen aloitimme herkuttelun muurinpohjaletuilla ja tänään on kuulemma pizzapäivä. Herkkusuuna en halua kieltäytyä kokonaan, joten täytyy yrittää siis hillitä määriä laadun sijaan. Eihän herkuttelu välillä toki niin vaarallista ole, mutta tiedän että herkuttelusta seuraa nykyään sekä refluksitaudin että reuman paheneminen pömpötyksen lisäksi :(

Nyt kuitenkin aamupalalle juhannuskuvien myötä.

Metsässä

Kirjoitan tätä tekstiä Linnansaaren kansallispuistossa Savonlinnassa, teltassa. J nukkuu vielä, ehkä minunkin olisi hyvä kun kello on vasta 5.40 :)

Meillä on ollut jo useampana kesänä tapana viettää juhannusta telttaillen jossain Saimaan lukuisista saarista. Tänä kesänä muut juhannuksenviettäjät ovat vaihtaneet nukkumapaikoikseen veneen, mutta koska emme J:n kanssa omista venettä, on edelleen tyytyminen telttaan.

Tänä yönä, harvinaista kyllä, minua on palellut täällä meidän telttamajoituksessa. Onkohan minulle kymmenen vuotiaana hankittu makuupussi alkanut menettää tehoaan... Myös selkä on hieman häirinnyt nukkumista, mutta se nyt oli melko arvattavissa. Eilen kuitenkin ymmärsin olla kököttämättä kovin pitkiä aikoja nuotion äärellä, ettei alaselkä jumahtaisi.

Nyt takaisin makuupussiin. Hyvää juhannusta!

Kuntoa ja kuntoilua

Kylläpä on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Viime viikko oli yhtä hulinaa ja viikonlopun vietimme J:n kanssa ensin perjantaista lauantaihin Silja Europalla rentoutuen ja sunnuntaina pitelimme kotona sadetta. Tietysti kun Turussa oltiin, käväisin Kisulla Korsilla sovittamassa hääpukua viimeisen kerran ennen sen noutoa. Se on kyllä melkoinen prinsessamekko :D Ennen laivan lähtöä kävimme aurinkoisessa Naantalissa jätskillä.

 

Laivan buffetissa huomasin, että olen vihdoin oppinut syömään järkevästi ja hillitysti ilman hirmuista määrä itsekontrollia, ei nimittäin edes tullut mieleeni mättää valtavia annoksia kaikkia herkkuja lautaselle. Maistelin kyllä kaikkea mitä mieli teki, mutta vain yhden tai kaksi suupalaa. Herkullisimpia ruokia saatoin hakea pikkuisen lisää, mutta silloinki todella maltillisesti. Muutenkin tuntuu ensimmäisiä kertoja aikuisiällä siltä, että terveellinen syöminen on luonnollista, eikä vaadi jatkuvia ruokapäiväkirjoja tai jonkin dieetin seuraamista, vaan hyvät valinnat ovat vihdoin menneet selkärankaan. Isona apuna on se, että olen onnistunut muokkaamaan makuani siten, että minulla ei juurikaan tee mieli mitään herkkuja, jotka kaiken lisäksi tahtovat aiheuttaa närästystä. Sitten taas jos tulee hirmuinen mieliteko jotakin ruokaa kohtaan niin siinä tapauksessa syön sitä  ilman huonoa omaatuntoa. Sen verran buffetruokailut kuitenkin tekivät, että tunsin punaisenlihansyönnin sekä selässä että päkiässä. Tosin selkään saattoi vaikuttaa myös pitkä automatka, mutta päkiäkipu on kyllä selkeä merkki siitä, että on aika palata broilerin, kalkkunan ja kasvisten äärelle. Tässä tämänpäiväinen lounassalaatti, joska oli ihan superherkullista. Salaatti sisälsi jäävuorissalaattia, tomaatin, pikkuisen Aurajuustoa murennettuna, paistettua broilerinjauhelihaa, oliiviöljyä ja päälle ripaus mustapippurirouhetta. Nam!

Huomenna on jännittävä kehonkoostumusmittaus, joka tehtiin viimeksi tammikuussa, ennen paluuta saliharjoitteluun. Saa nähdä mitä maltillisella kahdella kerralla viikossa on saatu aikaan. Nyt lomalla olen kyllä lisännyt saliharjoittelua kolmeen kertaan viikossa ja muutaman aamuaerobisen, mutta tällä viikolla juhannus sotkee sen verran, että jää yksi salikerta käymättä. Nuo aamulenkit ennen aamupalaa ovat muuten tosi ihania ja niin tehokkaita. Kylläpä kaurapuuro maistuu, kun on käynyt tunnin lenkin heti suoraan herättyä.

Häähumua

Viikko Oulussa on jo kohta lopuillaan. Viikko menee aina niin nopeasti, että kaikkia tuttuja ei ehdi tavata, vaikka haluaisikin, varsinkaan nyt kun on ollut häähuttuja hoidettavana. Olenkin askarrellut yhdessä kaason kanssa riisipusseja ja isin kansaa tienvarsikylttejä, käynyt valikoimassa kukkia, hankkinut tarvikkeita koristeluja varten ja ollut äidin apuna vaatteiden hankinnassa. Lisäksi olemme käyneet läpi hirmuisen määrän valokuvia yhdessä vanhempien, veljen ja veljen tyttöystävän kanssa. On saatu monet hyvät naurut ja mieleen on tullut paljon muistoja :) Tänään kävimme hääpaikalla pitämässä palaveria, jossa sovimme mm. menusta ja muista käytännön järjestelyistä. Ainakin tällä hetkellä on tosi luottavainen olo, että kaikki sujuu mukavasti. Ei meinaisi enää malttaa odottaa...

Vaikka vanhempien luona on mukavaa, alkaa jo olla myös vähän koti-ikävä. Erityisesti on tietysti ikävä J:tä, jonka kansaa emme ole juurikaan edes keskustelleet, koska hän on ollut viikonlopun viettämässä polttareitaan. Lisäksi selkäni ikävöi omaa futonia ja niska tempuria. Selkä kaipaa myös liikuntaa, joka on ollut tauolla flunssan vuoksi. Nyt flunssa alkaa olla talttunut, lukuunottamatta pientä nenän tukkoisuutta. Toivottavasti tiistaina olo on sellainen, että pääsen salille. Myös ruokailun saa taas normaaliin uomiin, kunhan palaan kotiin, vanhempien luona lomaillessa kun ei herkuttelulta raaski kieltäytyä ;) Välillä kyllä paussikin tekee hyvää, koska nyt on taas motivaatio huipussaan.

Muutamia kuvia häävalmisteluista :)

Flunssa ja kivut

Ensimmäinen lomaviikko on saatu hyvin käyntiin oleillen ja vähän häitä valmistellen. Tänään saimme kaason kanssa askarreltua riisipussit ja huomenna olisi tarkoitus tehdä tienvarsikylttejä.

Flunssa on saanut minut taas muistamaan, että sairastan sellaista kuin selkärankareumaa. Selkä on ollut tosi pitkään lähes oireeton, mutta flunssasta johtuva liikkumattomuus on saanut aikaan sen, että jopa alaselkä on oireillut. Toivottavasti flunssaa talttuu, että ensi viikolla kun palaan kotiin, pääsen tekemään paluun myös salille. Toki olen yrittänyt tehdä jumppaliikkeitä, ettei selkä tee totaalista tenää, mutta se ei tunnu riittävän.

Olen muuten ollut toteavinani, että säännöllinen maitohappobakteerien syöminen vaikuttaisi reumaoireisiin. Jokin aika sitten Lactophilusjauheet pääsivät loppumaan ja mielestäni jo muutaman päivän tauko vaikutti olotilaan. Voihan olla, että kyse oli jostain muustakin, mutta uskon yhä vahvemmin siihen, että reuma on suolistoperäinen tauti.

Tässä kuva tämänpäiväisistä askarteluista.

LOMA :D

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen... Suvi ei tällä hetkellä ole kovin suloinen, mutta loma alkoi siitäkin huolimatta. Hieman intoa lannistaa inhottava kevätflunssan poikanen, joka alkoi eilen ilmoitella itsestään. Toivottavasti menee pian ohi!

Viikonloppu kuluu vielä kotona, mutta maanantai-iltana suuntaan kohti Oulua. Pääsen viikoksi nauttimaan äitin, isin, muiden sukulaisten ja ystävien seurasta. Sitä seuraavalle viikollekkin on ihan kiitettävästi tekemistä, joten aika ei varmasti käy pitkäksi lomaillessakaan. Hirmuinen into olisi päästä aloittamaan tiiviimpi salilla käyntikin, mutta varsinkin tämän flunssan kansaa jää myöhemmäksi.

Viimeisimmässä Reuma-lehdessä oli muuten ollut juttua reumasta ja raskaudesta. Soitin heti isille, että laittaa lehden talteen, jotta voin katsoa mitä siellä aiheesta sanotaan.

Nyt vielä junamatka Helsinkiin ihanilta oppilailtani saamien lahjojen kanssa. ennen brunssia Flada 13:ssa. Onneksi J tulee hakemaan asemalta ettei tarvitse kanniskella kolmea kassillista tuolla vesisateessa.

Kuntoilua ja loman odotusta

Minä niin tykkäisin tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja siirtyä paikasta toiseen nimenomaan kävellen, erityisesti näin keväällä ja kesällä. Nyt kuitenkin minun jo lähes oireettomana ollut oikea jalkateräni on hieman alkanut muistutella, että välillä pitäisi malttaa myös levätä. Niinpä eiliselle suunnittelemani lenkki jäi väliin ja kävin ainoastaan hemmottelemassa jäseniäni hot venyttelyssä.

Venytellessä aloin miettimään, että miksi hartiani taas keskiviikkona ovat niin jumissa. Hetken pohdittuani, ymmärsin syynä olevan uusi olkapäiden takaosalle tarkoitettu harjoitus kuntosalilla. Ensi viikolla täytynee ottaa kyseinen liike pienemmillä painoilla tai jättää kokonaan väliin.

Muutenkin ensi viikon salitreenit jäävät varmaan yhteen kertaan, kun lähden aloittamaan lomani Ouluun. Tekee varmaan ihan hyvää viikon paussi, jonka jälkeen olisi tarkoitus kokeilla jos alkaisi käydä salilla kolme kertaa viikossa. Kesällä nyt tietysti tulee varmasti muitakin taukoja harjoitteluun, kuten häitä edeltävä viikko, jolloin olen taas Oulussa ja häiden jälkeinen viikko, joka kuluu Kreikassa aurinkoa ottaen.

Nyt kuitenkin vielä pitää jaksaa muutama päivä töitä ennen ansaittua kesälomaa. Tänään retkeilemme oppilaiden kansaa ja huomenna on luvassa luokan siivousta. Lauantaina lauletaan enää Suvivirsi ja jaetaan todistukset, jonka jälkeen se todellakin alkaa, 10 viikkoa aikaa tehdä ihan mitä haluaa :D

Tämä kuva on otettu jo 14.5. mutta niin ihanan keväinen :)

Auringonpaistetta ja suru-uutisia

Lauantai-aamuna sain ystävältäni tekstiviestin, jossa hän kyseli, että palasinhan työpaikan juhlista kotiin jo illalla, enkä jäänyt ammuskeluun. Sain onneksi vastata, että heräsin turvallisesti omasta sängystä, mutta aamun uutiset luettuani ei voinut muuta, kuin olla järkyttynyt. Onneksi kaikki tutut ovat kunnossa, mutta siitä huolimatta viimeinen kouluviikko alkaa melko surullisissa merkeissä.

Lauantaiaamun järkytyksen ja surun jälkeen vietimme kuitenkin J:n kanssa mukavan viikonlopun ihanan aurinkoisessa Helsingissä. Lauantaina löysimme vihdoin J:lle sopivat juhlakengät häihin. Minä kyllä suorastaan säälin sellaisia suomalaisia miehiä, jotka haluaisivat jotain muuta kuin perusmustia tai -ruskeita juhlakenkiä. Niitä ei ole. Muutamat valkoiset sattui silmiimme, mutta J:n haluamia mustavalkoisia saimme metsästää melko pitkään. Lopulta ihanan tyylikkäät mustavalkoiset miesten juhlakengät löytyivät suomalaiselta Topmanilta, joka oli juuri avannut oman liikkeen Helsinkiin. Ostosten jälkeen paistattelimme päivää Teatteri terassilla salaatilla herkutellen ja siitä teimme vielä kävelylenkin Kaivopuistoon jätskille.

Sunnuntaina piipahdimme Maailma kylässä-festareilla katsomassa Jukka Pojan keikan. Sää suosi ja ihmisiä oli todella paljon. Tällaisen kevätviikonlopun jälkeen on helppo todeta viihtyvänsä Helsingissä :)

Meidän parvekekin alkaa olla valmiina kesään :D

Polttarit

Tämä aamu ei käynnistynyt parhaalla mahdollisella tavalla, kun yhtäkkiä aamupalalla istuessani alkoi ropista ja jyristä. Ystävällisesti J tarjoutui heittämään minut asemalle, mutta autoon päästyämmä, totesimme akun olevan tyhjä. Ei muuta kuin pyörän selkään ja kohti kaatosadetta. Nyt istuskelen sitten läpimärissä farkuissa myöhässä olevassa junassa. No ei se mitään. Tästäkin jaksaa sillä ilolla, mitä koin viikonloppuna ystävieni minulle järjestämillä yllätyspolttareilla :)

Lauantaiaamuna yhdeksän jälkeen soi ovikello ja ovisilmästä kurkistaessani näin, että siellähän seisoo kolme ihanaa ystävääni. Nautiskeltuamme leivoksia ja kuohuviiniä, sain tehtäväksi valita annetusta listasta laulettavia kappaleita ja pakata listatut tarvikkeet. Pakkauksen jälkeen suunnistimme Stockmann stagelle, jossa sain levyttää valitsemani kappaleen ja söimme yläkerrassa salaattiannokset.

Matkamme jatkui junalla Lahteen, jossa loput polttariporukasta oli odottelemassa. Lahdessa oli luvassa meikkausta ja kampausta, jotka johtivat lopulta boudoirkuvaukseen rautatiemiljöössä. Illalla pääsin vielä herkuttelemaan Mamma Maria-ravintolassa, hohtokeilaamaan ja loppuillasta laulamaan karaokea ja tanssahtelemaan. Seuraavana aamuna oli vielä herkullinen aamupalapicnic.

Oli kyllä tosi mukavat polttarit! Olen pidempään jo miettinyt boudoirkuvausta, mutta hintoja katsellessa on aina iskenyt piheys. Jollekkin tuollainen kuvaus voisi tietysti olla ihan kauhistus, mutta itse olen onneksi sen verran sinut oman vartaloni kanssa, että uskon taitavan kuvaajan saavan aikaan kauniita kuvia. Olihan se myös kiva kurkistus mallien työhön. Innolla odotan, miltä kuvat näyttävät :)

Sunnuntaina pidimme vielä ensimmäisen ja varmaankin myös viimeisen hääpalaverin kaason ja best manin kanssa. Jotkin asiat selkiytyivät ja suurimman osan totesimme olevan selviä. Enää vajaa kaksi kuukautta odotusta :D Toisaalta kyllä kivojen asioiden odotus ja suunnittelu on ainakin lähes yhtä kivaa kuin niiden toteutuminen.

Loppuun vielä kuva ihanasta häämatkamekosta, jonka löysin Halaniemen Fidasta. Vähän jouduin muokkaamaan, mutta lopputulos on oikein sopiva.

Treenipohdintoja

Eilen kävin personal trainerin "vastaanotolla" teettämässä uutta saliohjelmaa. Entinen ohjelmani on ollut ihan loistava, mutta nyt alkoi tulla seinä vastaan painomäärien kanssa. Uudessa ohjelmassa on paljon samoja liikkeitä, mutta sarja- ja toistomääriä muokattiin ja osaan liikkeistä lisättiin uusia mausteita. Pt oli tosi tyytyväinen edistymiseeni ja totesi, että lihakset alkavat pikkuhiljaa erottua, JEE :D Olen toki itsekkin huomannut muutosta erityisesti käsissä, mutta kyllähän se aina lämmittää, kun saa palautetta joltain ulkopuoliselta taholta.

Eilisen tapaamisemme jälkeen aloin pohtia, miksi treeni on tällä kertaa tuottanut niin hyvää tulosta. Aiemminkin olen treenannut salilla, mutta vasta nyt tunnen saaneeni aikaan todellista kehittymistä. Yksi syy on varmasti reuman kuriin saaminen, mutta sen lisäksi uskon ravinnon vaikutukseen. Aiempien aktiivisempien treeniaikojen ajan olen samalla pitänyt tarkkaa lukua syömisistäni, mutta tällä kertaa en ole laskenut mitä suuhuni laitan. Näin ollen energiamäärä on varmasti ollut riittävä lihasten kasvulle. Toinen ravintoon liittyvä asia, jolla uskon olevan vaikutusta, on ruoan parempi imeytyminen Salazopyrinin ja ruoansulatusentsymien ansiosta eli syöty ruoka on päässyt kunnolla elimistön käyttöön.

Olipas analyyttistä :) Analysointi-innon lisäksi tuli myös hirmuinen into jatkaa treeniä ja saada lihakset oikeasti näkyviin. Nythän lihasten päällä on edelleen ihan kiitettävästi rasvaa, joka olisi hienoa saada vähenemään. Ehkä taas tänä kesänä otan ainakin muutaman viikon dieetin Jutta Gustafsbergin ohjeilla. Viime kesänä lähti huimasti kiloja lyhyessä ajassa, mutta valitettavasti silloin ei ollut lihaksia, jotka olisivat tulleet esille. Katsellaan, kuinka käy ja mihin asti into riittää :)

Lopuksi vielä kuva VR:n henkilökunnan tarjoamasta aamun piristyksestä. Sen myötä mukavaa helatorstaita!

Ihana kevät :)

Vaikka ulkona onkin ollut tämän viikonlopun melko kylmä, niin kyllä silti kevät on täällä!

Tänään on vietetty äitienpäivää ja J:n syntymäpäivää nukkumalla pitkään, kävelylenkin ja kahvittelun yhdistelmällä, salitreenillä ja herkullisilla itse alusta asti valmistetuilla tortilloilla.
Viikonloppu on muutenkin mennyt tosi mukavasti. Eilen sain viettää harvinaista laatuaikaa kummini kanssa, joka vieraili luonamme ensimmäistä kertaa koskaan. Olemme kyllä tavanneet säännöllisesti muutaman kerran vuodessa joko minun tai hänen vanhempien luona, mutta vierailut toistemme kodeissa on siis olleet vähäisiä. Kiertelimme tämän harvinaisen vieraan kanssa eilisen aamupäivän kirppareita ja piipahdimme Kallion kirjaston vieressä olleella alueella, jonne oli kokoontunut joukko Siivouspäivä-tapahtumaan osallistuneita ihmisiä myymään vanhoja tavaroitaan. Iltapäivällä saimme vihdoin käytyä hankkimassa myös J:n liivin häitä varten.

Häävalmistelut alkavat muutenkin olla melko hyvällä mallilla. Kutsut ovat menneet perille jo pari viikkoa sitte ja ilmoittautumisiakin on tullut jo ihan kivasti. Tosin on myös asioita, joita ei ole vielä päätetty, kuten kukka-asiat ovat vielä osittain suunnitteluasteella. Ideoita kyllä on, mutta saa nähdä mitä lopulta toteutetaan. Eilen kuuntelimme vanhoja suosikkilevyjämme ja valitsimme niiltä sopivaa musiikkia häitä varten. Hyvää musiikkia on niin paljon! Suurimman osan häiden musiikista soittaa tietysti ihan loistava bändi, mutta loppuillasta jää vielä aikaa myös levymysiikille.

Täytyy vielä mainita uusi reumaoire, istuinkyhmyni ovat nimittäin alkaneet kipuilla ajoittain. Ensin ihmettelin erikoista pakarakipua, joka liittyy monesti istumiseen. Tarkemmin asiaa tutkittuani huomasin kivun liittyvän istuinkyhmyihin ja löydettyäni kuvan selkärankareuman tavallisimmista atriiteista ja entesiiteistä, löytyi selitys oireille. Tuo kyseinen kuva muuten löytyy osoitteesta http://terveyskeskus.net/forum/index.php?topic=16.0

Hyvä viikon aloitus

Eilinen reumalääkärin tarkistus meni oikein hyvin. Laboratoriotuloksissa kaikki paitsi hemoglobini oli kuulemma viitearvojen sisällä ja liikkuvuudet sekä nivelet olivat kunnossa. Myös jännitämäni lasten hankinta-keskustelu tuli lähes ensimmäisenä asiana esille, kun lääkäri itse kysyi, että onko mahdollisia raskaussuunnitelmia. Ilman niitä hän olisi kuulemma ehdottanut traxanin aloitusta. Sitä en kyllä oikein ymmärrä, koska en mielestäni tarvitse lisälääkitystä ja solusalpaajat ovat niitä viimeisiä joita haluaisin kokeilla.

Salazopyrinin käytöstä lääkäri oli sitä mieltä, että sitä ei missään nimessä tarvitsisi lopettaa jos tulisin raskaaksi. Tosin hän myös totesi, että jos vointi olisi raskauden aikana hyvä, olisi annosta mahdollista pienentää ja lopulta lopettaa lääke jos niin haluan. Mahdollista raskautta silmällä pitäen, sain jo nyt aloitettavaksi vahvemman foolihapon, jotta Salazopyrinin mahdollisesti aiheuttama vajaus saataisiin täytettyä. Tosin verikokeiden tulokset kuulemma viittaavat siihen, ettei vajausta ole. Näillä siis mennään.

Eilen kävin taas spinnig-tunnilla. Olen tainnut löytää entisen lempilajini uudelleen. Oli ihan uskomattoman hyvä tunti, hiki lensi ja jalat huusivat armoa aivojen tuulettuessa kaikista turhista ajatuksista :)

Jalka oikeaan asentoon

Onpas siitä kulunut aikaa, kun olen viimeksi ehtinyt istua alas päivittelemään blogia. Vappu oli ja meni mukavassa seurassa melko rauhallisissa merkeissä.

Eilen kävin Fysioterapia konsulteilla, jonne sain maksusitoumuksen pohjallisten teettämistä varten. Siellä fysioterapeutti tutki jalkani huolellisesti ja totesi, että kipeänä olleen jalan painopiste on kävellessä erilainen kuin toisen. Tämän jälkeen hän niksautti jalan oikeaan asentoon. Aivan kuin minulle olisi vaihdettu uusi jalka! Olinhan minä jalan virheellistä asentoa valittanut aiemmallekkin fysioterapeutille, mutta hän ei huomannut asiaa tutkiessaan mitään erityistä. Pohjalliset jäivät ainakin toistaiseksi teettämättä. Pitää kysyä jos reumalääkäri maanantaina kirjoittaisi fysioterapialähetteen, jolla saisin vähän korvausta jos jalka vaatii lisäkäsittelyä.

Pikkuisen jännittää tuo maanantain reumapoliläynti. Soitin eilen varmistaakseni ajan ja sain kuulla, että lääkäri onkin eri kuin viime kerralla. Pitäisi vissiin uskaltautua kyselemään hieman lääkärin suhtautumista perheenlisäyksen suunnitteluun... Omasta mielestäni olen tällä hetkellä sen verran hyvässä kunnossa, että ei luulisi olevan mahdoton ajatus, mutta eipä noista lääkäreistä tiedä.

Lopuksi tunnelmia viime sunnuntailta.

Liikunnan riemun jatkot

Eilen sain turvakokeiden tulokset, jotka otatin samalla, kun kävin otattamassa verikokeet reumapolin käyntiä varten. Tulokset olivat edelleen pysyneet viitearvojen sisällä, lukuunottamatta hemoglobinia, joka oli laskenut entisestään. En tiedä, onko tuo nyt vaan reumasta johtuvaa laskua vai vaikuttaako siihen punaisen lihan syönnin vähentäminen.

Iltapäivällä suunnistin Vega-talolle fysioterapeutin tarkastukseen. Fysioterapeutti tutki taas liikkuvuutta ja lihasvoimaa. Molemmissa oli tapahtunut selkeää kohennusta, josta voi päätellä, että Salazopyrinin ja liikunnan lisäämisen yhdistelmä on toiminut :D

Hyvistä tuloksista innostuneena kävin vielä illalla tekemässä hyvän salitreenin, joskin tein jalat hieman kevyemmin fysioterapeutilla tehdyn kyykkymaratonin vuoksi. Salilla ollessani mietin, että ensimmäistä kertaa salitreenaamiseni historiassa pystyn tekemään nousujohteista treeniä eli pystyn nostamaan painojen määrää ilman, että joku paikka ärtyy. Aiemmin jouduin aina himmailemaan painojen kanssa, joten treenaaminen on aina jäänyt junnaamaan paikoilleen. Nytkin joudun tietysti olemaan varovainen painonlisäysten kanssa, mutta pystyn sitä kuitenkin pikkuhiljaa tekemään. Ensi kuussa olisi tarkoitus teettää uusi saliohjelma, jotta sitäkin kautta saisi uusia haasteita.

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

Liikunnan riemua

Eilen päätin uskaltautua kokeilemaan lähes kahden tunnin liikuntahetkeä. Ensin kävin salilla tekemässä selkä- ja hauistreenin, jonka jälkeen menin 45 minuutin spinningtunnille. Spinningtunnilla huomasin aerobisen kuntoni rappiotilan hyvin nopeasti. Aktiivisimpina spinningaikoinani jaksoin polkea ongelmitta tunnin ja sain vielä pidettyä sykkeen kurissa, mutta nyt syke nousi melko korkealle jo alkulämmittelyn aikana ja työosuuksilla sydän pumppasi ihan vimmatusti. Huonosta kunnosta huolimatta iloinen yllätys oli se, että päkiä alkoi muistutella itsestään vasta ihan tunnin lopussa, eikä silloinkaan pahasti, joten uskallan varmaan ottaa pyöräilytunnin ohjelmaani kerran viikossa :)

Touhua riittää...

Viikonloppuna saatiin tehtyä hääkutsut loppuun ja vietyä ne postilaatikkoon eli ehkä jo tänään sukulaisten ja ystävien postilaatikkoon tipahtaa vaaleanpunainen kirjekuori :) Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että häät ovat ihan kohta, kolmen kuukauden päästä juhlat on jo juhlittu. Sääkin alkaa jo hieman vaikuttaa siltä, että kesä on kohta täällä. Sunnuntaina pääsimme ajelemaan jo katto auki ihanassa auringonpaisteessa ja teimme parvekkeen kevätsiivouksen, jonka jälkeen grillasimme kesän ensimmäiset makkarat.

Maanantaillekkin riitti touhua. Aamulla sain varattua päivystysajan hammaslääkäriin viisaudenhampaan vuoksi. Töistä siis pikaisen mäkkäriaterian jälkeen Tilkan hammasklinikalle, jossa pääsin eroon vaivanneesta hampaasta. Sieltä sitten pyöräilin suoraan Reumayhdistyksen toimistolle Kotkankadulle, jossa oli Nuorten aikuisten ryhmän tapaaminen. Oli taas mukava vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia ja lupauduinpa ottamaan hieman aktiivisemman roolin ryhmän toiminnan suhteen. Siinäpä se maanantai sitten olikin, ei muuta kuin kotiin iltapalalle ja suihkun kautta nukkumaan.

Tässäpä vielä yksi otos tältä aamulta :)

Voihan jalka :(

Alan olla melko kyllästynyt oikean jalkani kipuiluun. Tätä on nyt jatkunut lähes puoli vuotta, eikä monesta piikistä ja lääkityksestä huolimatta ole tapahtunut juurikaan edistystä asian suhteen. Nyt pahin kipukohta on vaihtanut paikkaa päkiästä jalkapöytää.

Olen kuitenkin vakaasti päättänyt etsiä sellaisen aerobista kuntoa kehittävän ryhmäliikumtatunnin, josta en kipeytyisi. Olen seurannut jo useamman kerran salilla ollessani alakerrassa meneillään ollutta bodycombat tuntia, joka on näyttänyt siltä että ei sisällä kovin paljon hyppelyä. No tänään sitten päätin uskaltautua kokeilemaan kyseistä tuntia. Eihän siinä järin paljon sitä hyppimistä ollut ja niistä vähistäkin jätin suurimman osan tekemättä, mutta sen verran niitä sitten kuitenkin kertyi, että kotimatkan kävely, joka on ehkä korkeintaan puoli kilometria, tuntui melko tuskaiselta. Inhottavinta tässä on se, että jaksaisin kyllä hyppiä ja pomppia ja nyt joudun seistä töllöttämään kun muut ympärillä tekevät tehokasta treeniä. Tekisi mieli kuuluttaa koko salille, että kyllä minäkin haluaisin hyppiä, mutta kun on tämä hemmetin reuma!

No sitten jotain mukavampaakin. Saimme eilen vihdoin suunniteltua tekstejä häiden kutsukortteihin. Yllättävän vaikeaa voi olla tuollainen pieneltä tuntuva asia. Varsinaisen kutsun lisäksi kirjoitin jonkinmoisen info-lehtisen, johon tuli ajo-ohjeita ja muuta tarpeellista. Viikonlopun ohjelmassa olisi siis kutsujen valmiiksi saattaminen.

Nyt rahkaa ja marjoja, että jaksaa nukkua :)

Superviikon tunnelmia

Viime viikko oli todellakin super, erityisesti vietimme ihan supermukavan viikonlopun J:n kanssa.

Torstainen laulututkinto meni ihan kohtuullisesti. Paremminkin olisi voinut mennä ellei jännitys olisi saanut suutani kuivumaan varsinaiseksi Saharan autiomaaksi. Sain kuitenkin suoritettua tutkinnon arvosanalla hyvä, joka on ihan riittävä. Tutkinnon jälkeen minulla jäi hieman aikaa, joten suunnistin Lahden Konttiin, joka on toiminut toisena päävaatettajanani jo usean vuoden ajan. Sieltä tarttui taas mukaani kassillinen vaatteita; kahdet merkkifarkut, yksi hame, kaksi toppia ja yksi liivi. Hintaa ostoksille kertyi 22 euroa :D Juuri Lahden kirppisten hintataso on saanut minut pysymään niiden kanta-asiakkaana Helsinkiin muuton jälkeenkin. Muutaman visiitin jälkeen Helsingin kirppareille tein sen päätelmän, että hankin vaatteeni edelleen Lahdesta. Poikkeuksiakin varmasti toki löytyy Helsingistäkin.

Perjantaina puhelimeeni kilahti iloinen viesti: "Tilaamanne koru on noudettavissa liikkeestämme." Vihkisormukseni oli saapunut oikeassa koossa Lapponian liikkeeseen. Ai että se on kaunis :) Samalla kävin ostamassa Sokokselta jo jonkin aikaa ihailemani Eccon sandaalit. Reuman myötä kenkävalintoja ohjaa kauneuden lisäksi entistä enemmän myös se, miltä kengät tuntuvat jalassa. Erityisesti pohjan paksuudella on enemmän merkitystä, koska päkiät ovat hellät ja jos jokainen hiekanmuru tuntuu kengän pohjan läpi, on kävely melkoista tuskaa. Niinpä viimeaikaiset kenkäostokseni ovat olleet Eccon kauniita, mutta myös tosi hyvän tuntuisia kenkiä.

Viikonlopun aloituksen kruunasi vielä Nollassa syöty diiliateria ja elokuvissa katsottu uusi American pie. Nollassa ylätysmenun ruoka oli ihan hyvää, mutta paikka oli minun makuuni liian kolkko. Sen sijaan American pie oli tosi hyvä, ennakko-oletuksestani poiketen.

Lauantaina suuntasimme Turkuun ja Kisulinen putiikkiin, jossa pääsin ensimmäistä kertaa sovittamaan korsetin lisäksi myös hääpuvun helmaa. Puku on niin kaunis, vaikka korsetti ei ole vielä lopullisesta kankaasta ja helma rakennettiin päälleni nuppineuloilla. Kauneuden lisäksi puku myös tuntuu päällä uskomattoman hyvältä. Korsetti on minun mitoillani tehty, joten sitä ei tarvitse nykiä, eikä kainaloihin tai selkään tule inhottavia makkaroita. Helmakin mukailee jokaista liikettäni kuin unelma, joten laahuksen jäämisestä jalkoihin ei ole pelkoa. Sovituksen lisäksi pääsin valikoimaan pitsejä pukuun ja hieman keskustelimme myös sulhasen juhlapukeutumisesta.

Myös lauantai-ilta jatkui mukavasti räntäsateesta huolimatta. Olemme pitkään suunnitelleet, että pitäisi testata lähellä olevia ravintoloita, eikä aina suunnata keskustaan. Niinpä päädyimme Juttutupaan, josta matka jatkui Rytmiin. Molemmat paikat olivat todella mukavia. Enää ei ole syytä poistua Pitkänsillan eteläpuolelle kuin työmatkoilla :)

Rytmissä ilta venähti sen verran, että sunnuntaille suunniteltu parvekkeen siivoaminen ja kutsukorttien tekstin suunnittelu jäivät väliin. Myös salille meno jäi, joten nyt selkä taas muistuttelee liikunnan tärkeydestä... Tänään pitää yrittää jaksaa jumppailla kotona sen jälkeen, kun olemme piipahtaneet Lahdessa. J menee kannustamaan Pelicansia jäähallille ja minä vietän laatuaikaa ystävän seurassa.

Aurinkoista maanantaita kaikille! :D

Pääsiäisen viettoa

Pääsiäinen sujui mukavasti vanhempien ja kummitädin vierailun merkeissä. Perjantai vietettiin koko päivä sisätiloissa yöpuvut päällä ja reipastuttiin vasta lauantaina pienelle ostoskierrokselle keskustaan. Sunnuntaina käytiin Kallion kirkossa jumalanpalveluksessa. Oli kyllä erilaista kuin mihin on Oulussa tottunut. Ihmiset tulivat ja menivät kesken kirkonmenojen, pappi ei ollut etsinyt luettavia kohtia valmiiksi vaan selaili kirjaansa tovin ennen rukousten aloittamista ja kanttorilla oli hyvin omintakeinen soittotapa. Homma meinasi mennä lopulta ihan nauruksi, mutta pääsiäinenhän onkin ilon juhla :D

Kirkonmenojen jälkeen päätettiin vielä lähteä tutustumaan Urho Kekkosen museoon, mutta valitettavasti emme päässeet sisälle paikalla tapahtuneen kuolemantapauksen vuoksi. Joimme kuitenkin kahvit kahvila Adjutantissa, jossa oli kyllä harvinaisen töykeää palvelua.

Maanantaina olikin aika jo vieraiden lähteä kotimatkalle. Eroaminen on aina haikeaa, kun tietää, että seuraavaan tapaamiseen on pitkä aika. Tällä kertaa ei onneksi ole kuin vajaa seitsemän viikkoa kesäloman alkuun, jolloin menen viikoksi Ouluun.

Kokeiluni gluteenittomasta ja maidottomasta ruokavaliosta jäi melko lyhyeksi. Muutaman päivän jälkeen kokeilun aloituksesta tulin niin huonovointiseksi, että oli pakko palata takaisin normaaliin syömiseen. Tuon kokeilun myötä kuitenkin huomasin, että punaisella lihalla saattaa olla vaikutusta reumakipujen voimakkuuteen. Niin ollen olen nyt ollut lähes ilman punaista lihaa reilun viikon. Jalka olikin melko hyvänä, kunnes maanantaina söin pizzan, jossa oli suurta herkkuani parmankinkkua. Toki asiaan voi vaikuttaa myös maanantain pieni kävelylenkki, mutta toisaalta lauantainen kaupoissakiertely ei vaikuttanut. Täytyy jatkaa asian tarkkailua.

Tällä viikolla on taas paljon mukavaa tiedossa, kun torstaina on pitkään valmisteltu laulututkinto ja lauantaina pääsen Turkuun sovittamaan hääpukua. Tällä kertaa puvussa on korsetin lisäksi myös helma, jännittävää :)

Mikä kamala flunssa!

Viime viikonloppuna mahatauti ja nyt iski flunssa.

Jo torstaina alkoi yskitää, mutta ajattelin tuolloin yskän johtuvan refluksista. Perjantaina olin töissä ja viimeisillä tunneilla alkoi ääni lähteä. Lähdimme kuitenkin töistä suoraan Lahteen, jossa vietimmekin oikein mukavan illan kaverin synttäreitä juhlien. Ilta venähti melkoisen myöhään, joten lauantaiaamuna vääntäydyin kampaajan tuoliin kolmen tunnin yöunien jälkeen. Illalla kotiin palattuamme mittasin kuumeen, jota oli jonkin verran. Eilen kuume sitten nousi 38,5 asteeseen, joka on kyllä minun normaaliin 36,5 asteen lämpöön nähden paljon. Tämän päivän olenkin ollut kotona parantelemassa itseäni, mutta edelleen on kuumetta.

Vaikka viime postauksessa olinkin sitä mieltä, että en jaksa nyt alkaa mihinkään ruokavaliokokeiluihin, pyörsin päätökseni luettuani Rauli Makelän Reuma ja niveltulehdukset - luonnonmukainen hoito. Lisäksi olen tutkinut ahkerasti nettiä ja etsinyt sieltä uutta tietoa sairaudestani ja muiden kokemuksia luonnonmukaisesta hoidosta. Kokeilen nyt sitten ainakin hetken maidotonta, gluteenitonta ja mahdollisimman vähäsokerista ruokavaliota. Maitoa olen viime aikoina muutenkin käyttänyt melko vähän, koska olen epäillyt sitä refluksia pahentavaksi. Sokeriakin käytän yleensäkkin melko vähän. Yleensä makeutan esimerkiksi marjoja stevialla. Sen verran nyt ainakin aluksi joustan tuon sokerittomuuden kanssa, että soijamaidossa jota J minulle eilen kiltisti kaupasta toi, on sokeria. J kyllä kyseli kauppaan lähtiessään, että kuinkakohan kauan tämä ruokakokeilu kestää. Olen nimittäin kokeillut ennenkin jos minkälaista ruokavaliota.

Osittain tähän ruokavaliokokeiluun kannusti reumalääkärin viime kerralla sanoma toteamus, että lasten hankkimista ei kannata ajatellakkaan ennen kuin tulehdukset saadaan kuriin. Tuohon liittyen tutkin Salazopyrinin vaikutusta raskauteen. Yleisesti ottaen Salazopyriniä pidetään sikiölle turvallisena ja se on lääke, jota käytetään raskauden aikana jos lääkitykselle on tarve. Löysin kuitenkin myös tuosta uskomuksesta poikkeavaa tietoa asiaa tutkiessani. Sikiövauriot ovat niidenkin perusteella epätodennäköisiä, mutta kuitenkin mahdollisia. Itsestä ainakin tuntuu, että en haluaisi ottaa minkäänlaista, edes pientä, riskiä jos joskus olen raskaana. Lisäksi tulehdus voi vaikuttaa mahdollisuuksiin tulla raskaaksi. Täytyy siis varmaan tunnustaa, että kyllä minulla on pieni vauvakuume :)

Laitan tähän vielä muutaman linkin, joista löytyy lisätietoa aiheista.

cc.oulu.fi/~sisawww/dokumentit/080214.doc

http://terveyshymy.fi/artikkelit/laakari-rauli-makela-reumasairauksia-voi-hoitaa-luonnonmukaisesti

Viime viikolla kylvi rairuohoa, joka on kyllä hieman harvaa, mutta tuo kuitenkin kevään tunteen takatalven keskelle :)

Tulehdus ja ruoka

Viikonloppuna luulin jo olevani kipuilleen jalan kanssa voiton puolella, kun pystyin kävelemään lyhyen lenkin ilman, että huomasin koko jalkaa. Tällä viikolla jalka on taas kuitenkin alkanut pikkuhiljaa oireilla ja eilen illalla viimeksi piikitetyt varpaat olivat selvästi turvoksissa.

Mielestäni en ole tehnyt mitään, minkä pitäisi niitä nyt erityisesti ärsyttää, kävelykin on jäänyt paljon vähemmälle pyöräilykauden alettua. Olen yrittänyt pitää jalalla kylmää joka ilta, jos se vaikka vähän auttaisi, mutta eipä tunnu mikään tehoavan. Tulehduskipulääkkeethän tietysti tehoaisivat, mutta ei yhtään huvita sekoittaa vatsaansa nyt kun sen on juuri saanut melko hyvään kuntoon.

Eilen illalla jalan kanssa tuskaillessani lueskelin netistä ravinnon vaikutuksesta tulehdukseen. Asiasta löytyy useita näkökantoja, kuten kaikesta ravintoon liittyvästä. Virallinen kanta tuntuu olevan, että tulisi syödä ruokaympyrän mukaisesti. Monet kuitenkin tuntuvat saaneen apua vaivoihinsa funktionaalisen lääketieteen puolelta, jossa suositellaan ainakin kokeilemaan esimerkiksi gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota. Eliminaatiodieettiä olisi tietysti mahdollisuus kokeilla ihan omatoimisesti ja seurata, onko jokin erityinen ruoka-aineryhmä, joka itsellä ärsyttää. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että voimat ja tahto eivät riitä monimutkaisen dieetin aloittamiseen, varsinkaan kun nytkin syön ainakin viralliselta näkökannalta katsottuna melko terveellisesti.

Vaikka tuo edeltävä pohdinta vaikuttaakin ehkä synkistelyltä, niin täytyy todeta, että olen ollut tämän viikon todella energinen, pitkästä aikaa. Uskon vahvasti, että ruuansulatusentsyymit ovat saaneet elimistön käyttöön enemmän ravintoaineita, joka taas on lisännyt energisyyttä ja vähentänyt ravinnon tarvetta.

Lahtimuistelo

Tänään Lahdessa käydessä minulle iski pienoinen ikävä Lahteen. Siellä oli jotenkin niin rauhallista ja tuttua Helsinkiin verrattuna. Arki on kyllä nyt joustavampaa ja meillä jää enemmän yhteistä aikaa J:n kanssa, kun J ei joudu käyttämään työmatkoihin montaa tuntia päivässä. Tiedän kyllä myös sen, että pikkuhiljaa myös Helsinki alkaa tuntua vielä nykyistä enemmän kodilta.

Lahden kaipuu sai minut myös muistelemaan sitä, kun muutin Lahteen heti valmistumiseni jälkeen. Olimme tunteneet J:n kanssa muutaman kuukauden, kun minun piti alkaa etsimään töitä itselleni. Selasimme yhdessä Mollin sivuja ja etsimme sellaisia paikkakuntia työilmoituksista, joilta myös J voisi myöhemmin löytää töitä ja josta ei olisi kohtuuttoman pitkä matka Savonlinnan, jonne J tuolloin vielä jäi asumaan. Päädyin siis Lahteen.

Vuoden reissaaimme joka viikonloppu jompi kumpi toisen luo (J huomattavasti enemmän kuin minä), kunnes J löysi seuraavana keväänä itselleen työpaikan Helsingistä. Tuolloin ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja muutimme ensimmäistä kertaa virallisesti yhteen. Toki olin viettänyt J:n luona edellisen kesän, joten ihan uusi juttu ei yhteiselo enää ollut. Vaikka nyt tuntuu hurjalta, kuinka nopeasti säntäsimme pankkiin hankkimaan yhteistä asuntolainaa, tuntui se silloin ainoalta järkevältä ja oikealta ratkaisulta. Voi sitä onnenpäivää, kun vuoden etäsuhteen jälkeen pääsimme muuttamaan saman katon alle :D

Viikon aloitus

Taudista on toivuttu ja uusi viikko saatu käyntiin. Eilen oli jo parempi olo, joten pystyin tekemään muutakin kuin makaamaan sohvalla. Onneksi, koska selkä olisi varmaan sanonut lopullisesti sopimuksen irti ellei olisi saanut hieman liikettää. Liikkeestä huolimatta viime yö oli melko huono, kun aamuyöstä jokainen liike alkoi herättää kipuun. Ensi yöksi taidan ihan suosiolla ottaa yhden Panadolin.

Tämä viikko onkin sitten yhtä haipakkaa. Tänään olin laulutunnilla ja huomenna lähden suoraan töistä Lahteen, jossa on taas laulutunti. Perjantaina suunnataan toistamiseen Lahteen tapaamaan kavereita ja laitattamaan minun hiukset kuntoon. Käyn siis edelleen Lahdessa luottokampaajallani. Edellisestä kerrasta on kulunut luvattoman pitkä aika, yli kolme kuukautta, ja juurikasvu alkaa olla melkoinen.

Lopuksi vielä yksi melko talvinen kuva eiliseltä kävelyretkeltä Seurasaaresta.

Mahatauti, yök!

Nyt se sitten iski minullekkin. Luulin jo olevani turvassa ja kiittelin itseäni säännöllsestä maitohappobakteerien syömisestä. Nekään eivät näköjään pystyneet pelastamaan minua tartunnalta :(

Eilinen ilta ja tämä päivä on mennyt sohvalla makoilussa ja telkkaria tuijotellessa. Se ei tietenkään tee hyvää selälle, joka oli jo aamulla melko kipeä. Positiivista on kuitenkin se, että jalka on hieman rauhoittunut, kun ei ole tarvinnut kävellä päivittäin asemalle.

Sain muuten fysioterapeutin uskomaan, että tarvitsen tukipohjalliset, kun soitin ja valitin jalkaani hänelle maanantaina. Toivottavasti maksusitoumus tulee pian ja pääsen teettämään pohjallisia. Pohjallisia varten täytyy ottaa mukaan kenkiä joita tykkää käyttää. Tajusin, että minulla ei ole juurikaan kesäkenkiä joissa ei olisi kunnon korot... Täytynee valita mukaan jotkut vähemmän korkeat tapaukset. Toisaalta kyllä haluan uskoa, että kesällä pystyn jo taas kävelemään, ainakin välillä, myös korkeissa koroisaa.

Kevät!

Nyt se on tullut, kevät :) Sen kertoo se, että punainen menopeli on kaivettu talviteloilta ja ajelin sillä sulia teitä pitkin asemalle. Ihanaa!

Kosteus ja kivut ne yhteen soppii?

Tänä aamuna heräsin pitkästä aikaa selkäkipuihin. Herättyäni kuulin kuinka vesipisarat tippuivat ikkunalaudalle. Onko noilla kahdella asialla sitten joku yhteys, sitä en tiedä varmasti, mutta oman kokemukseni mukaan on. Jostain syystä kosteus tuntuu olevan pahasta useammalle tietämälleni selkärankareumaa sairastavalle. Niinpä toivoisin kovasti, että kevät olisi aurinkoinen ja vähäsateinen. Lisäksi toivon, että kipu ei vaan johdu siitä, että Salazopyrinin teho olisi alkanut heikentyä!

Selviydyttyäni ylös sängystä, huomasin myös harmikseni, että jalka on jälleen ainakin lähes yhtä kipeä kuin ennen piikitystäkin. Luulenpa, että jalassa ei vaivaa niinkään nivelet vaan jokin muu, kuten jonkun jänteen kiinnityskohta ja niin ollen kortisoni auttaa vain niveleen, johon se pistetään, mutta ei kaikkiin ongelmakohtiin. Positiivisuus, jonka avulla olen jaksanut melko hyvin tämän sairauden kanssa, on ollut tänään koetuksella.

Tuo ei kuitenkaan vielä riittänyt meidän perheelle sairastelurintamalla, vaan kesken työpäivän J ilmoitti makaavansa kotona kuumeessa ja mahataudissa...

Huh, huh! Jospa lähtisin tänään Sh'bamin sijasta tunnin Hot venyttelyyn rentoutumaan, kun en viitsi rääkätä jalkaani enää pahemmaksi. Vaikka venyttely onkin ihanaa, niin silti harmittaa, kun ei voi liikkua niin kuin haluaisi :(

Piikki n:o 2

Torstaina oli jalan toinen piikitys. Tällä kertaa kortisonia laitettiin taas kahteen varpaaseen ja edellistä kertaa enemmän. Pääsin piikityksen yhteydessä kokemaan myös opetussairaalan tunnelmaa, kun kesken piikitysoperaation huoneeseen pelmahti vajaan kymmenen hengen porukka opiskelijoita ohjaajansa kanssa. Heillä oli kuulemma ollut juuri aiheena selkärankareuma ja minä olen tyyppiesimerkki kyseistä sairautta sairastavasta potilaasta. Niinpä jäin vielä piikityksen jälkeen vastailemaan opiskelijoiden kysymyksiin. 

Eilinen menikin sitten sohvalla makoillessa ja jalkaa lepuuttaessa. Katselin siinä sitten viikon mittaan katsomatta jääneitä telkkariohjelmia ja koukutuin jo ensimmäisen jakson jälkeen tiistaina alkaneeseen Subin Iholla-sarjaan. Tosin J oli sitä mieltä, että se ei tunnu tekevän minulle hyvää, kun saa mieleni synkäksi. Itse en sanoisi mielialaani sarjaan liittyen synkäksi vaan mietteliääksi. Toisten naisten elämä saa pohtimaan myös omaa elämäänsä. 

Niin kiva kuin löhöilypäivä olikin, selkä kyllä tänä aamuna muistutteli liikunnan tärkeydestä. Onneksi maha on kuitenkin toipunut viime viikon särkylääkekokeilusta. Ainakin minun kokemukseni mukaan ruuansulatusentsyymit ovat auttaneet mahaa toipumaan. Aluksi kokeilin Nogasin-ruuansulatusentsyymejä ja niiden loppuessa ostin kokeiluun Elivon ruuansulattajia. Elivo auttaa hiilihydraattien sulatuksen lisäksi myös rasvojen ja proteiinien pilkkomisessa. En kylläkään aio noita tuotteita lopun ikääni syödä vaan tarkoitus on nimenomaan saada vatsa kuntoon.

Sitten vielä vähän hääjuttuja. Vein tällä viikolla jouluna J:ltä saamani vihkisormuksen pienennettäväksi. Tai oikeastaan sormusta ei pienennetä vaan minulle tilattiin uusi pienempi sormus mittatilauksena. Sain siis erittäin hyvää palvelua Kampin Lapponia-myymälästä. Vaikka sormusta ei ollut ostettu heidän myymälästään, he tilasivat tilalle sopivan sormuksen tehtaaltaan. Myös hääpaikan koristelu alkaa hahmottua. Suunnittelimme hovifloristinamme toimivan A:n kanssa kukka-asetelmia pöytiin viime viikonloppuna. Taas täytyy olla niin iloinen, että on lähipiirissä taitavia ja idearikkaita ihmisiä, eihän näistä häistä tulisi muuten mitään :D 

Lopuksi vielä kuva eilen leipomistani kuppikakuista, joilla juhlistimme J:n kanssa viisi vuotta kestänyttä yhteistä taivaltamme. Vuosipäivä oli oikeasti jo viikko sitten, mutta me unohdimme sen silloin... :)

Hyvät pahat lääkkeet

On todella ihanaa, että erilaisiin sairauksiin ja vaivoihin on kehitetty lääkkeitä, mutta...

Tällä viikolla olen saanut lääkkeistä, jos nyt ei enempää, mutta ainakin saman verran haittoja kuin hyötyjä. Viime viikolla aloitin taas kuurin happosalpaajia, kun ääni alkoi lähteä refluksin seurauksena. Aluksi salpaajat tuntuivatkin auttavan, mutta vajaan viikon jälkeen kävi kuten aiemminkin on käynyt eli alkoi tulla ihan järkyttävää röyhtäilyä ja pahoinvointia. Luulen tuon johtuvan siitä, että happosalpaajien salvatessa ruoansulatukselle välttämättömät hapot, ei ruoka enää sula kunnolla.

Tämän lisäksi otin hälmöyksissäni vielä muutamana päivänä tulehduskipulääkkeeksi Arcoxiaa, jonka pitäisi olla todella vatsaystävällinen, erityisesti otettaessa happosalpaajien kanssa. Arcoxia taisi kuitenkin olla viimeinen pisara vatsalleni :( Melko pahaksi äitynyt päkiäkipu oli kyllä pois pari päivää eli jotain hyötyäkin.

Eilen kävin hankkimassa maitohappobakteerien kaveriksi ruoansulatusentsyymiä. Noiden pitäisi lukemani perusteella olla hyvä coktail refluksin ja lääkkeiden aiheuttamien vatsavaivojen hoidossa. Toivottavasti nuo auttavat ja saan taas vatsani kuntoon. Tulehduskipulääkkeet aion tästä lähtien jättää rauhaan ja tarvittaessa lääkitä kipua parasetamolilla. Ensi viikoksi varasin myös uuden piikitysajan päkiälle ja varpaille. Myös happosalpaajat joutuvat pannaan ainakin hetkeksi.

Sitten vielä lopuksi mukavampiin aiheisiin. Eilen saimme veljeni H:n ja hänen tyttöystävänsä A:n seuraksemme maanantaihin saakka :D Eilen otimme varaslähdön viikonloppurientoihin ja kävimme Kansallisteatterissa katsomassa Homo!-näytelmän. Varsinkin ensimmäinen puoliaika oli tosi hyvä ja ajatuksia herättävä. Huomenna on vuorossa ainakin sulkapalloa ja sunnuntaina menemme testaamaan City-lehdessä parhaaksi äänestetyn brunssin Pacificoon. Varmasti mukava viikonloppu tulossa!

Reippailua

Koko viikon olen ollut todella reippaana, loma siis teki tehtävänsä. Työnteko on luistanut oikein hyvin ja energiaa on silti jäänyt myös vapaa-ajalle. Onneksi näin, koska välillä sairastumiseni jälkeen on tuntunut, että hoidan kyllä työni, mutta kotona olen kuin mikäkin zombi, joka lysähtää kotiin tultuaan sohvalle ja illalla vaihtaa sen verran paikkaa, että päätyy sänkyyn.

Pirteämpään olooni on varmasti vaikuttanut loma lisäksi myös säännöllinen liikunta, joka on jälleen alkanut muuttua pakkopullasta positiiviseksi riippuvuudeksi. Liikuntaviikkoni on muodostunut tällä hetkellä seuraavanlaiseksi:

maanantaina Sh' bam-tunti 45min

tiistaina sali

keskiviikkona Hot venyttely 45min

torstaina sali

viikonloppuna jotakin aerobista, kuten pidempi kävelylenkki tai sulkapalloa

Aiemmin en ole oikein saanut motivoitua itseäni venyttelytunneille, koska ne eivät tietenkään kuluta energiaa juuri lainkaan, mutta reumasta olen saanut hyvän syyn pakottaa itseni kerran viikossa venyttelemään oikein kunnolla. Toisaalta muutaman kerran jälkeen itseään ei kyllä tarvitse hot venyttelyyn pakottaa, on se niin ihana rentoutushetki keskellä viikkoa. Muun liikunnan lisäksi teen selkärankareumapotilaille suunniteltua kotivoimistelua lähes joka päivä. Selkä kyllä muistuttelee seuraavana aamuna, jos edellisen päivän voimistelut on jäänyt tekemättä.

Venyttelyn ja voimistelun lisäksi täytyy tässä yhteydessä myös mainostaa kaikille selkäkivuista kärsiville piikkimattoa, jota ilman en varmasti olisi selvinnyt selän ollessa pahimmillaan. Tavakseni onkin muodostunut loikoilla noin varttitunti piikkimatolla ennen nukkumaan menoa. Silloin kun selkä vaivasi pahemmin aamuyöstä, saatoin ottaa piikkimaton esiin myös keskellä yötä ja nukkua loppuyön piikkien päällä. Minulla siis ainakin piikit rentouttavat ja saavat aikaan sen etten pyöriskele ympäriinsä, joka minulla aiheuttaa kipua. Onneksi tällä hetkellä selkä on sellaisessa kunnossa, että noita yöllisiä piikkimaton esiinottamisia ei ole ollut vähään aikaan.

Eilen oli niin ihana auringonpaiste, että istahdimme kävelyllä olessamme hetkeksi Piritan terassille kahvittelemaan tai oikeastaan minä join kyllä yrttiteetä :) Tässä vielä muutama hipstamaticotos aurinkoisesta Helsingistä.

Paluu arkeen

Olipas kiva loma :D

Loppuloma sujui mukavasti kaason piristävässä seurassa. Lauantaina käytiin hankkimassa askartelutarpeita sunnuntain urakkaa eli kutsukortteja varten. Askartelutarvikkeet ovat kyllä kalliita, huh. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvät tarvikkeet ovat avain onnistuneeseen lopputulokseen ja säästävät hermoja. Itse olisin varmaan alkanut ähräämään Erikeeperin kanssa ja joutunut tekemään homman moneen kertaan. Nyt minulla oli asiantuntija mukana, joten liimaaminen tapahtui läpinäkyvällä kaksipuolisella teipillä ja jonkinlaisilla valmiilla liimatäplillä. Itse askartelu kesti alle kaksi tuntia ja lopputulos oli oikein hyvä :) Laitan kuvia kunhan kortit on postitettu eli kylläkin vasta toukokuussa.

Tänään oli sitten paluu arkeen eli töihin. Samalla on tarkoitus hieman remontoida ruokailua, koska lomalla herkuttelu sai vanhan vaivan, närästyksen, jälleen pahenemaan. Nyt olisi siis tarkoitus korjata tuo asia, eikä muutaman kilon painonpudotuskaan pahaa tekisi, vaikka en ylipainoa olekkaan kerännyt. Eniten toivoisin kuitenkin entistä enemmän kiinteyttä ylävartaloon, että morsiuspuku näyttäisi päälläni mahdollisimman hyvältä.

Nyt täytyy alkaa valmistautua sh'bam tunnille, joka muuten on tosi mukavaa, vaikka en yleensä erityisemmin tanssillisista tunneista pidäkkään.

Lomailua

Keskiviikkona kävin toisen kerran HUSin fysioterapeutilla. Käynti oli kyllä yhtä turha kuin edelliselläkin kerralla. En oikein tiedä, mikä tarkoitus noilla käynneillä on, mutta itselleni ne eivät ole antaneet kyllä yhtään mitään. Fysioterapeutti on ainoastaan käynyt läpi tietoa selkärankareumasta ja testannut lihasvoimaani. Kaiken mitä olen noilla käynneillä kuullut, olen tiennyt jo ennestään ja lihaskuntomittauksistakaan en tunne tällä hetkellä olevan erityistä hyötyä. Keskiviikkona yritin valittaa jalkapohjan kireita lihaksi, kun ajattelin että josko vaikka saisin niihin jonkinlaista hoitoa, mutta terapeutti vaan totesi, että seuraillaan jalkoja, kun askellus vaikuttaa ihan hyvältä. Myöskään pohjallislähetettä en saanut tuosta samaisesta syystä. No hyvähän se tietysti on, että askellus on hyvä eikä pohjallisia tarvitse, säästyvätpähän myöhemmäksi jos tarvetta ilmenee.

Sen verran jalat ja muukin kroppa on ollut hyvässä kunnossa, että olemme käyneet kahteen otteeseen loman aikana J:n kanssa pelaamassa sulkapalloa. Melko onnetonta minun pelaamiseni on, mutta ihan mukavaa yhdessäoloahan tuo sulkapallon pelailu on. Muutenkin liikuntainto on ollut tällä viikolla kohdallaan. Eilen kävinkin heti aamusta salilla tekemässä viikon toisen treenin, joka kulki tosi hyvin. Voi kun aina voisi käydä urheilemassa heti aamusta, kun on hyvin virtaa. Työaikani ovat kuitenkin sellaisia, että harjoittelu pitäisi aloittaa aamulla ennen viittä, joten aamupäivätreenit saavat odottaa kesäkuuhun, jolloin alkaa kesäloma.

Keskiviikkona piipahdimme fysioterapian jälkeen Itäkeskuksessa vierailulla olleiden kavereiden kanssa. Itäkeskuksen Haloselta löysin etsimäni hääkengät, jotka ovat mielestäni kauniit, eikä hintakaan päätä huimannut (55e) :) Onneksi kyseistä mallia oli vielä jäljellä yksi pari kokoa 35. Vein itse asiassa koko valkoisten satiinikenkien hyllystä viimeisen kokoa 35 olevan parin. Suosittelen kyllä kaikille valkoisia satiinikenkiä etsivälle Halosella piipahtamista. Tässä vielä muutama kuva kaunokaisistani.

Loman aloitus

Varsinainen loma alkoi perjantaina, kun suuntasimme J:n ja ystäväpariskunnan kanssa Tallinnaan. Onnistuimme saamaan yöpaikaksemme J:n ammatiliiton asunnon aivan Virukeskuksen lähellä, josta oli sitten helppo käydä vanhassakaupungissa kiertelemässä. Lauantaiaamuna suunnistimmekin Radisson bluen ihanan aamupalan jälkeen kaupunkikierrokselle, josta näpsin muutaman turistikuvan. Kuvailu jäi kuitenkin melko vähäiseksi, koska matkaseurani ei ollut kovin innokasta seisoskelemaan paikoillaan joka kymmenen metrin välein odottamassa, jotta saisin kaikki kuvaukselliset kohteet ikuistettua. Näin ollen päätin keskittyä vanhankaupungin tunnelman kokemiseen ja itseni pystyssä pitämiseen sohjoisilla ja liukkailla kaduilla.

 

 Matkan yhtenä tavoitteena oli löytää minulle hääkengät, mutta valitettavasti kengät jäi saamatta. Olin listannut jo kotona useampia liikkeitä, joista Rainbown kenkiä piti löytyä, mutta valitettavasti löysimme vain yhden kyseisistä paikoista. Muut olivat joko muuttaneet tai sen verran kaukana, että emme viitsineet niitä lähteä etsimään, kun huomasimme että lähteenä käyttämieni nettisivujen tiedot olivat hieman vanhentuneita.  Yksiä ihania Rainbown avokkaita pääsin kuitenkin sovittamaan, mutta kuten yleensä avokkaiden kanssa, myös nuo kyseiset kaunottaret olivat minulle kannasta niin leveät etteivät pysyneet jalassa. Luovutettuamme kenkien metsästyksen suhteen, keskityimme toistemme hyvästä seurasta ja Tallinan tarjoamista herkuista nauttimiseen :)

Reissu oli kaikin puolin onnistunut, se sai loman mukavasti alkuun ja piristi hieman maassa ollutta mieltäni. Varpaatkin olivat koko reissun melko hyvänä, vaikka hieman pelkäsin kuinka ne kestävät kaupungilla kävelyn. Itse asiassa varpaat eivät vaivanneet lainkaan, mutta pitkään jatkunut huono kävely oli saanut jalkapohjan lihakset melkoiseen jumiin, joka hieman vaikeutti kävelyä. Onneksi jumituskin on helpottamaan päin. Sen sijaan reissun jälkeen alaselkä on alkanut vaivaamaan. Selkä siis selvästi ärtyy runsaasta paikoillaan istumisesta ja tietysti vieraasta sängystä. Viime yön  sai onneksi taas nukkua omalla ihanalla futonilla, joka on tehnyt todella hyvää selälleni.


Eilen piipahdin vielä reissusta kotiutumisen jälkeen Helsingin reumayhdistyksen nuorten aikuisten ryhmässä. Oli mukava tavata muita samanlaisessa tilanteessa olevia ihmisiä ja kuulla toisten kokemuksia sairauden hoidosta. Sainpa hieman neuvojakin liittyen sopeutumisvalmennuskuntoutukseen hakeutumiseen. Sitä täytyykin alkaa selvittelemään, kunhan menen töihin ensi viikolla.

Tämä viikko kuitenkin lomaillaan. Tosin joka päivälle alkaa jo olla jotain tekemistä, mutta mukavaa sellaista :)

Piikkipäivä

Tänään oli sitten piikkipäivä. Löydettyäni vihdoin Meilahden päiväsairaalaan, jossa reumapotilaiden piikitys tapahtuu, olin aivan kauhusta kankeana. En uskonut, että minua voisi jännittää yksi piikki niin paljon, kuin se jännitti. Onneksi lääkäri oli aikataulussa, enkä joutunut odottelemaan kovin pitkään. Toinen onni oli se, että vastassa oli mukava nuori nainen, joka oli ilmeisesti erikoistumassa reumalääkäriksi. Onneksi lääkärin otteet tuntuivat jo melko varmoilta, joten en varmaankaan ollut hänen ensimmäisiä piikityspotilaitaan. Ensin lääkäri tutki molemmat jalkani käsin tunnustelemalla, jonka jälkeen hän katsoi vielä ultraäänilaitteella. Vasen jalka oli ihan kunnossa, kuten oletinkin, mutta oikeassa jalassa oli nestettä jokaisen varpaan nivelessä. Itse en ole edes huomannut, että muut varpaat kuin isovarvas olisivat kipeät, mutta ilmeisesti niissäkin oli ihan kunnon tulehdus. Näin ollen lääkäri päätti vanhemman kollegan siunauksella, että jalkaan laitetaan yhden piikin sijasta kaksi. Onneksi toimenpide oli nopea, eikä sattunut kovinkaan paljoa. Koska piikitetyn jalan täytyy saada levätä vähintää vuorokausi, määräsi lääkäri minut taksilla kotiin ja huomiseksi sairaslomalle, joten niin ollen aloitankin talvilomailun jo nyt. Taksimatkailusta muuten sen verran, että ei kannata uskoa hoitajaa, joka sanoo, että taksimatka täytyy ensin maksaa kokonaan ja hakea sitten korvausta Kelalta. Taksikuski voi nimittäin antaa kelakorvauksen suoraan matkan hinnasta. Tätähän minä en tietystikkään tiennyt ennen kuin oli liian myöhäistä...

Nyt kun loma on alkanut, täytyy todeta, että olen kyllä todella loman tarpeessa. Olen ollut jotenkin alavireinen koko talven ja joulun jälkeen vire on laskenut entisestään. Enkä nyt tarkoita rakasta lauluharrastustani vaan ihan tätä yleistä olotilaa. En tiedä, johtuuko väsynyt ja vetämätön oloni tästä sairaudesta vai Salazopyrinistä, joka voi haittavaikutusluettelon mukaan aiheuttaa kaiken muun lisäksi myös masennusta. Jospa kokonaisen viikon lomailu yhdessä J:n kanssa piristäisi. Toivottavasti vaan jalka on huomenna sen verran kunnossa, että saan könkättyä Tallinnanlaivaan ja laivasta majapaikkaan.

Aiheeseen Salazopyrin päästyäni, täytyy vielä kertoa se, että lääkärin mukaan lääkkeen voi ottaa neljä kertaa päivässä, kuten olen tehnytkin, hyvä näin!

Päänsärkyä...

Tällä viikolla ei kestä olla piikkikammoinen. Maanantaina otettiin Salazopyrinin turvakokeet ja tänään otettiin vielä niiden kaveriksi kilpirauhaskokeet. Turvakokeiden tulokset sain jo eilen ja kaikki oli edelleen kunnossa. Jostakin syystä tulehdusarvot tuntuvat nyt koko ajan vähän olevan noususuunnassa, mutta jospa huominen kortisonipiikki rauhottaisi tilannetta. Piikitysjälkiä siis lötyy. Salille mennessä tuli mieleen, että mitäköhän ihmiset ajattelevat piikitetyistä kyynärtaipeistani...

Iltapäivällä töistä tullessa alkoi hiipiä päänsärky, joka on onneksi minulle melko harvinaista. Mietin jo hetken, että jätän liikunnan tältä päivältä väliin, mutta loppuviikon mennessä kortisonipiikin jälkeen jalkaa lepuuttaessa ja Tallinnassa, päätin raahautua salille. Valitsin kuitenkin tunniksi hot venyttelyn, joka osoittautuikin oikein hyväksi valinnaksi. Hieman varvas vaivasi alun aurinkotervehdyksissä, mutta muuten tunti meni oikein mukavasti ja tunnin jälkeen päänsärkykin oli hieman hellittänyt.

Tänään taas on mietitty häitäkin, lähinnä budjetin osalta. Budjetti tuntuu aina hieman elävän, samoin kuukausittainen säästötahti. Iloinen yllätys tämän päivän laskelmissa oli se, että loppukuukausina ei tarvitsekkaan säästää ihan niin paljon kuin olin kuvitellut, sen verran olimme saaneet säästötiliä kartutettua kaikenlaisten muuttomenojen ohessakin :) Koko ajan ajatuksena on ollut, että pyrimme pitämään budjetin kohtuullisena ja keskittymään meille tärkeisiin asioihin eli minun pukuun, ruokaan ja hyvään bändiin. Kaikki muu sitten onkin vähemmän tärkeää, joten esimerkiksi koristeluihin emme aio käyttää kovinkaan suuria summia.

Tulipas hieman aiheesta toiseen poukkoilevaa tekstiä, mutta laitan sen tämän sumuisen pään syyksi :)

Aerobisen kunnon kohotusta

Tänään se viimeistään alkaa, nimittäin aerobisen kunnon hilaaminen takaisin sille oikealle tasolle, mihin se kuuluu. Sekä pari viikkoa sitten kuntopyörällä salilla tehty kuntotesti, että Polarin sykemittarilla tekemäni testi kertoivat, että kuntoni on keskitasoa alhaisempi. Tuo on tietysti harmi, koska olin viimeksi tehdyissä mittauksissa, joista on noin vuosi aikaa, vielä keskivertoa paremmalla puolella. Tämän perusteella voin todeta, että valitettavasti tunnin päivittäinen työmatkakävely ja satunnainen lenkkeily eivät pidä kuntoa yllä.

No mitä sitten aion tehdä? Ihan ensiksi annoin Polarin laatia nykyistä kuntoani kohottavan ohjelman. Tulokseksi sain, että minun tulisi liikkua kolme kertaa viikossa. Liikuntakertojen pituudeksi laite suositteli 40min, 50min ja 1h 30min. Tuo ohjelma on melko lähellä sitä, mitä Lady trainer salilla nopeasti hahmotteli asiasta keskusteltuamme kuntotestin jälkeen. Tietenkään en aio unohtaa myöskään salitreeniä, joita olisi tarkoitus tehdä kaksi viikossa.

Sitten ei kun suunnitelmaa toteuttamaan eli Sh'bam-tunnille mars!

Reipas sunnuntai

Eilisen löhöilypäivän jälkeen oli ihana herätä pirteänä tähän aamuun. Heti aamupalan jälkeen lähdimmekin testaamaan J:n uusia luistimia eli reippailimme Kaisaniemen kentälle, jossa liitelimme jäällä hetken aikaa.

Suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen suuntasimme Silk clubin brunssille, jonne olimme ostaneet diilin jo ennen joulua. Ruoka oli perushyvää ja vatsa tuli täyteen. Ei ole kuitenkaan edelleenkään Fazerin voittanutta :) Ruoan jälkeen suuntasimme vielä elokuviin katsomaan Vuosaaren. Elokuva oli odotusteni mukaisesti melko synkkä ja ajatuksia herättävä.

Hääsuunnitelmatkin ovat tässä viikonlopun aikana taas hieman selkiytyneet. Lähetin kaasolle viikolla kuvia korteista, jotka miellyttivät minua. Noiden kuvien pohjalta kaaso oli sitten ideoinut enemmän häiden kutsukorteiksi sopivamman version. Myöskin häille vihdoin keksimääni teemaan sopivat kukka-asetelmat ovat kuulemma hahmottuneet kukista vastaavan veljen tyttöystävän päässä. Ihanaa, kun on ihmisiä joiden makuun ja taitoihin voi luottaa, eikä tarvitse kaikkea suunnitella ja miettiä yksin tai sulhon kanssa. Kaiken huipennukseksi pukuuni sopivat kengät taisivat löytyä Stockmannin hääpalvelussa pyörähtäessäni :D Kengät olivat jopa niin hyvän tuntuiset, että edes tällä hetkellä melkoisen huonossa kunnossa oleva isovarvas ei tuntunut niissä ihan kamalan pahalta ja tietysti olivat myös todella kauniit.

Huomenna sitten taas aamulla reippaana labraan Salazopyrinin turvakokeisiin. Toivottavasti edelleen kaikki arvot ovat kohdillaan. Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

Muutama otos

Viikonlopun viettoa

Starttasin tämän viikonlopun eilen kuntosalilla. Yläselkäliikkeet, joita on uudessa ohjelmassani huimat kolme erilaista, tekivät kyllä tiukkaa vaikka hieman pienentelin painoja. No jospa jo ensi kesänä olisi jotain pientä tulosta saavutettu ja selkä näyttäisi hyvältä upean korsetin kanssa alttarille astellessa :)

Eilisilta jatkui Rymy-Eetun pippuripihvillä, joka oli kyllä tosi herkullista. Koska Rymy-Eetun rymymeininki ei iskenyt eiliseen mielentilaani, jatkoimme pihvien jälkeen matkaa Bakersin Tempo-baariin, joka sopii kaikkiin mielentiloihin. Tykkään Temposta tosi paljon! Paikka on ihanasti sisustettu ja henkilökunta on mukavaa. Lisäksi Tempossa soi hyvää musiikkia, mutta sen verran hiljaisella, että jutellessa ei tarvitse huutaa. Vietimmekin loppuillan ihan kaksistaa tulevan aviomieheni J:n kanssa Tempossa viinilasillisten äärellä maailmaa parantaen.

Ilta oli siis hauska, mutta tämä aamu ei :( Taisi tulla juotua se kuuluisa yksi liikaa... Tämä päivä on siis kulunut sohvalla lojuen ja telkkaria katsellen. Onneksi tällaisia päiviä on nykyään ehkä kerran puolessa vuodessa, jos sitäkään!